lauantai 2. toukokuuta 2015

"Soita hätänumeroon!"

Muutto ei sujunut kuten piti. 

Vappuaattona lähdimme kuljettamaan Jaskaa uuteen kotiin. Jaska saatiin suht helposti koppiin ja olimme päässeet alle kilometrin matkan, kun kopista kuului epätavallisen kova ryske. Katsoin trailerin etuikkunaan ja ihmettelin ääneen, oliko etuikkuna ollut halki. Seuraavassa hetkessä Jaskan pää nojasi lasia vasten ja sydämeni pomppasi kurkkuun. Miten ihmeessä se oli päässyt noin?

Auto pysäytettiin tiensivuun ja hyppäsin ulos katsomaan. Kiirehdin trailerille ja avasin etuoven. Se hetki oli jotain niin lamaannuttavaa, ei tämä voi tapahtua minulle. Jaska killui etupuomin päällä, huojui ja oli valmiina tekemään kuperkeikan etu- tai takaperin. Huusin autoon, tulkaa äkkiä apuun ja menin pitelemään Jaskan päätä. Shokki ja paniikki ottivat minusta vallan ja olin varma, että hevoseni kuolee siihen. Hätäännyin.

Ajattelin, että tähän se loppuu, emme voi auttaa hevostani mitenkään.

Jaska oli jo siinä vaiheessa todella voimattoman oloinen. Siitä valui varmasti litratolkulla hikeä ja se nojasi todella suurella voimalla minuun. Sen takajalat kävivät välillä ilmassa, kun se meinasi kipata. Etupuomi oli sen etujalkojen takana, hevonen oli totaalisen jumissa. Mieleeni muistuivat kaikki kuulemani kauhutarinat hevoskuljetuksista ja tajusin, että tässä sitä oltiin. Keskellä painajaista.

Iina tuli pian ja otti aika nopeasti Valtsun kanssa ohjat käsiinsä, kun minä lamaannuin paniikissa. En osannut kuin hätääntyä ja hoin auttakaa sitä pliis, tehkää jotain! Muistan kuinka tiesin, että tässä ei käy hyvin ja hevoseni kuolee tai loukkaantuu vakavasti. Iina ja Valtsu pystyivät onneksi toimimaan ja Iina huusikin minulle pian, soita hätänumeroon!

Kuulin omassa äänessäni paniikin ja hätäännyksen. Toivoin vain, että joku tulisi apuun. Osaisi auttaa Jaskaa.

Samalla kun puhuin hätäkeskukseen ja pyysin paikalle palokuntaa, yritimme irroittaa etupuomia. Etupuomi oli jumissa ja salpa Jaskan takana niin, ettei sinne päässyt käsiksi. Minä aloin olla entistä epätoivoisempi, enkä enää tiennyt, mitä voisimme tehdä. Jaska oli tilanteessa varmaan meistä kaikista rauhallisin. Se tuntui tajuavan, että yritämme auttaa sitä, eikä vaikuttanut olevan ollenkaan paniikissa, vain todella voimaton ja tärisevä. Jaska tuntui vain ajattelevan hei mä oon vähän huonosti tässä, voisitteko auttaa? Se painoi päätään niin lujasti Iinaa vasten, että jos Iina olisi päästänyt otteensa, olisi Jaska varmasti tehnyt kuperkeikan etukautta. 

Kun me Iinan kanssa yritimme avata etupuomia ja pitelimme Jaskan päätä, Valtsu aukaisi takaluukun ja alkoi vetää Jaskaa hännästä, jotta se tajuaisi, että takakautta pääsisi pois. Meidän oli pakko yrittää saada Jaska nousemaan pinteestä omilla voimilla, koska meillä ei ollut voimaa nostaa hevosta puomin päältä pois. Meidän työntäessä edestä, sai Jaska jotenkin ihmeellisesti noustua ja luiskautettua toisen jalkansa pois pinteestä. Autoimme vielä nostamaan toisenkin jalan puomin yli ja Jaska oli vapaa. Sanoin hätäkeskukseen pahimman olevan ohi, emmekä tarvinneet enää palokuntaa. Helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitsemme.

Puhelimen soittoaikojen perusteella tilanne oli ohi varmasti kymmenessä minuutissa. Minusta se tuntui ikuisuudelta.

Jäimme odottamaan apua tallilta. Jaska oli todella rauhallinen ja ihme kyllä, olisi mielellään mennyt takaisin koppiin, kun odottelu alkoi kyllästyttämään ja ulkomaailma pelottamaan. Itse olin tilanteesta vielä paniikissa ja minua pelotti lastata Jaskaa uudelleen. En todellakaan halunnut joutua samaan tilanteeseen uudestaan.

Iina lastasi Jaskan koppiin, kun minä en paniikiltani pystynyt. Saimme lainaan kaulapannan, jonka avulla Jaska köytettiin lattiaan kiinni niin, ettei se päässyt enää hyppäämään. Lisäksi se kiinnitettiin tiukasti kahdella narulla. Silti minua pelotti lähteä uudelleen matkaan.

Siinä vaiheessa olisin toivonut itselleni jotain rauhoittavaa. En pystynyt katsomaan trailerin etuikkunaan, koskan pelkäsin, että näen taas Jaskan pään nojailemassa lasiin. Onneksi Iina hoiti sen puolen ja loppumatka sujui ilman lisäonnettomuuksia.

Jaska tapahtuman jälkeen turvallisesti karsinassa, aivan kauttaaltaan hiessä.


Voisi sanoa, että meillä kävi onni onnettomuudessa. Onneksi meillä oli trailerissa se etuikkuna ja huomasimme tilanteen melko nopeasti. Onneksi meitä oli kolme ihmistä ja Iina ja Valtsu eivät jääneet toimettomiksi tai antaneet paniikille valtaa. Onneksi Jaska oli puomin päällä vain etujalkojen takaa, eikä ollut jo kiepsahtanut ympäri tai pahemmin jumiin.

Onneksi Jaska oli niin fiksu, että pelasi hätätilanteessa täysin yhteistyössä ihmisten kanssa.

Seuraavana päivänä huomasin Jaskan vasemman etujalan polven takapuolen olevan turvoksissa ja kosketusarka. Hevonen on kuitenkin täysin puhdasliikkeinen, joten toivotaan, että polvi olisi vain kolahtanut ja kehittänyt mustelman, eikä mitään olisi mennyt rikki. Pahimmat henkiset traumat tästä taisivatkin jäädä minulle. En tiedä pystynkö enää itse lastaamaan Jaskaa ja en vielä tiedä pystynkö peloltani kuljettamaan Jaskaa enää muuta kuin välttämättömissä tilanteissa. Ilman kaulapantaa Jaska ei ainakaan enää matkusta, vaikka toivottavasti se sai nyt opetuksen, eikä yritä samaa enää uudestaan.

Täytyy kiittää suojelusenkeleitä, niitä oli matkassa.

50 kommenttia:

  1. Suojelusenkeleitä oli matkassa, lienetkö majuri joka tahtoi pelastaa sinut toiselta menetykseltä. Sydän hyppäsi kurkkuun tekstiä lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, vaikka ehdin jo ajatella, että tähänkö loppuu minun ja Jaskankin tarina..

      Poista
  2. Hui, ai kamala! Toivotaan että selvisitte säikähdyksellä polvenkin suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin juuri katsomassa jalan tilanteen ja turvotus on jo poissa lähes kokonaan. Toivon tosiaankin, että selvittiin tästä näin vähällä.

      Poista
  3. Voi rähmä! tsemii että pääset kammostasi ja jaska ei ssanut mitään traumoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Jaska ei ainakaan tuntunut saavan mitään kammoa, mutta täytyy varmaan tässä pitää joku kerta koppitreenit, niin siinähän sen näkee ja jos itse pääsisi sitten eroon pelosta :)

      Poista
  4. Varmasti jokaisen pahin painajainen :( Onneksi loppu hyvin. Toivottavasti pääset myös omasta paniikistasi, että vielä uskallatte joskus kulkea trailerilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo aika painajainen oli, Jaskakaan kun ei ole kuulema ennen tuollaista tehnyt, niin ei osannut varautua.. Täytyy yrittää psyykata itseäni, luulen nimittäin että minä itse pelästyin pahemmin kuin Jaska.

      Poista
  5. Hui elämä! Tärisin varmaan koko postauksen ajan ajatellen samalla mun ja ponini ensimmäistä matkaa huomenna yksin... Toivottavasti selvisitte vain pahalla säikähdyksellä...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä huomiseen, muista käydä turvallisuusjutut huolella läpi ennen matkaa, sen minä ainakin opin nyt. Toivotaan, että selvittiin näin vähällä!

      Poista
  6. Hui kamala, pelotti oikein lukea teksti loppuun! :(
    Peukut pystyssä, ettei mitään pahempaa olisi jalkaan käynyt.♥ Noita painajaismaisia lastaustarinoita on kyllä tullut luettua, en tiedä miten itse tuollaisessa tilanteessa selviytyisin. :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt on kyllä kaikki peukut pystyssä että selvittäisiin säikähdyksellä! En tiedä miten minä olisin sitten reagoinut, jos hevonen ei olisi ollut oma, mutta ainakin tuli todettua se, että hätätilanteessa minä näköjään lamaannun.. eipä musta kyllä muutenkaan olisi mihinkään ensiaputöihin tms.

      Poista
  7. Onneksi ei pahemmin käynyt :) Muistaa itse vain pysyä rauhallisena, eikä hätääntyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihmiset vain reagoivat eri tavalla hätätilanteissa, eikä siinä paniikkitilanteessa pysty oikein itseään hallitsemaan, vaikka kuinka ajattelinkin että tee jotain äläkä panikoi :/ Onneksi oli Iina ja Valtsu mukana, ilman niitä en tiedä mitä olisi käynyt..!

      Poista
  8. Hui kamala! Toivottavasti polvessa ei ole mitään vakavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, ainakin nyt kun kävin jalan katsomassa, niin turvotusta ei ole enää juuri lainkaan!

      Poista
  9. Hirvitys kamala tilanne. Tämän takia hevosta ei saisi kuljettaa kärryssä missä ei ole ulkopuolella puomin pudotus mekanismeja (joita tulew aika ajoin avata ettei jumitu). Lailla pitäisi kieltää kärryt missä ei tätä mekanismia ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ihmettelen kyllä miksi kaikissa ei ole sellaista, taitaa vain uudemmissa kärryissä olla ja onko niissäkään pakollinen, en tiedä.. Tuollaisessa tilanteessa kun se etupuomi on aika vaikea avata sisältä, jos hevonen on puomin päällä.

      Poista
  10. Tutun hevonen oli päässyt puomin päälle ja siitä vissiin jotenkin kiepsahtanut, eikä mitään ollut enään tehtävissä :(♥ Onneksi te selvisitte säikähdyksellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, tuo olisi ollut hyvin mahdollista, että Jaskallekin olisi käynyt noin :( ihmeellistä onnea meillä kyllä loppujen lopuksi oli matkassa, ja hyvin Jaska taisteli ettei kiepsahtanut siitä mitenkään.

      Poista
  11. Hui kauheaa! Onneksi selvisitte kaikki ehjinä, tsempit!

    Mulla itselläni on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan kauhea kuljetuskammo. Ei koskaan ole mitään käynyt ja traileri on ollut perässä useita, lukuisia kertoja, itsekin kyydissä istunut lukuisilla ravireissulla.. Joku siinä on kuitenkin niin ahdistavaa. En saa kunnolla puhutuksi tai uskalla edes hengittää, vilkuilen koppia niskat vääränä kokoajan ja jokainen pieni epätasaisuus saa minut repeämään liitoksistani. Hevosen saan kyllä koppiin laitettua ja purettua, mutta niiden välinen aika on yhtä tuskaa.. Tämän vuoksi mä en itse voi kuljettaa hevosia valmennuksiin tai kisoihin, koska mä en vaan uskalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! :)
      Noin ison eläimen kuljettamisessa kyllä aina on riskinsä ja itse en myöskään varmaan pystyisi kuljettamaan, ihan tarpeeksi saa muutenkin kyydissä stressata!

      Poista
  12. Tätä tekstiä lukiessa nousi vilun väreet, mutta onneksi kaikki päättyi lopulta noinkin onnellisesti! Teillä tosiaan oli hyvä onni matkassa <3

    VastaaPoista
  13. Olin ihan paniikissa, kun luin tätä, mutta onneks se päätty hyvin♥

    VastaaPoista
  14. Oi, miten huonosti olisi voinut käydä. Toivottavasti polvi paranee eikä ole mitään suurempia vahinkoja käynyt mihinkään. :/ Varmasti oli kova säikähdys kaikilla siinä tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin katastrofin ainekset siinä, että ihmettelen miten selvittiin näinkin vähällä..! Polvi onneksi näyttäisi saaneen vain kovan kolauksen :)

      Poista
  15. Yhden tutun hevonen onnistui kesken kuljetuksen pääsemään sivuovesta ulos, niin että se jäi riimusta kiinni koppiin mutta koko takapää laahasi asvaltilla. Hevonen selvisi tapauksesta pelkillä palovammoilla. Sen jälkeen hevosta kuskattin vain kaulapannan kanssa. Sattuuhan näitä, onhan niitä hevosia tippunut kopista läpikin ja ne onkin melkein poikkeuksetta kuolemaan johtavia tapauksia. Onneksi teille ei käynyt tämä pahemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala, ihan pahaa tekee edes ajatella! Onneksi tuttusi hevonen selvisi, tuo kuulostaa kyllä sellaiselta, että ihme kun on selvinnyt.

      Poista
  16. Onni onnettomuudessa <3 mun sydän alkoi tykyttää kun luin postausta eteenpäin. Onneksi monta kertaa hevoset jollain kumman tavalla ymmärtävät että niitä yritetään auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi joo Jaskakin tajusi että yritetään auttaa, siinähän sitä oltaisiinkin oltu pulassa jos hevonen olisi vielä ollut ihan paniikissa..

      Poista
  17. Meillä on käynyt samallalailla, mutta meillä poni tosiaankin veti sen kuperkeikan... Olin ihan shokissa ja oltiin juuri ostamassa ponia ja viemässä kotiin. Onneksi oli lekat ja kaikki mukana niin saatiin hakattua trailerin sisäseiniä mäsäksi ja saatiin poni ulos pelkällä säikähdyksellä. Itselle jäi kyllä henkiset traumat, mutta nyt on onneksi poni jota voi kuljettaa ilman huolia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuulostaa ihan kamalalta :( Onneksi teilläkin selvittiin kuitenkin säikähdyksellä.

      Poista
  18. Hui D: aivan karmiva tilanne, tuollaista ei toivo kenellekään! Toivottavasti mitään vakavaa vahinkoa ei syntynyt kummallekaan teistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuota tilannetta kyllä toivo kenellekään! Nyt ainakin näyttäisi siltä, että pelkällä säikähdyksellä ja kolhuilla selvittiin :)

      Poista
  19. Jo kun luin otsikon niin olin aivan hädässä et mitä on käyny.... Onneksi ei käynyt pahemmin ja toivottavasti Jaskan polvessa ei nyt jatkossa selviä mitää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, nyt ainakin näyttäisi ihan hyvältä :)

      Poista
  20. Hui kamala! :o Onneksi ei käynyt sen pahemmin ja toivotaan nyt tosiaan ettei ilmeenny mitään vakavaa jälkeenpäin!

    VastaaPoista
  21. Tässä on nyt todennäkösesti kyse huolimattomuudesta ja tietämättömyydestä? Hevosethan pitäisi lastata kahdeltapuolelta niin ettei pääse hyppäämään puomin päälle tai sotkemaan itseään naruihin. ja suurimmassa osassa trailereissa on ulkopuoella "koukku" jolla saa puomin pois hätätapauksissa. Tämän takia matkustaessa on aina oltava jokun vipu jolla saa hätätilanteissä puomin pois. Koukku pitäisi aina testata ennen lähtöä, että se ei ole esimerkiksi ruostunut tai muuten vain jumittunut. Toivottavasti ensi kerralla matkustaminen sujuisi paremmin eikä kummallekkaan jäänyt ikuisia traumoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin itseäänhän tässä voi vain syyttää ja aina voisi olla varovaisempi, mutta tilanteessa toimittiin sillä olettamuksella, että Jaska kulkeutuu nätisti. Tilanteessa ei olisi auttanut mikään muu kuin se, että kaulapanta olisi tiedetty laittaa heti, mutta koska Jaska ei ole sitä ennenkään tarvinnut, niin ei oletettu tarvitsevan nytkään. Naru oli tiukalla, toinen tiukalla oleva naru ei olisi auttanut sen enempää. Trailerissa ei ollut ulkona koukkua ja salpa oli Jaskan takana niin, ettei sinne mahtunut/voinut työntää kättään. Tästä viisastuneena Jaska ei enää kulje ilman kaulapantaa, toivotaan joo että myöhemmät matkat sujuvat sitten ilman ongelmia.

      Poista
  22. Hui! Onneksi ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
  23. Hui kamalaa! :o Onneksi olette kaikki kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä onni onnettomuudessa, että kukaan ei pahemmin loukkaantunut!

      Poista
  24. Hui kamala! Luulin että menetät taas hevosen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kävi kyllä siinä tilanteessa itsellänikin mielessä :/

      Poista