torstai 28. huhtikuuta 2016

Se ottaa, mutta myös antaa

Kun lapsena kiinnitin hevosjulisteita huoneeni seinille sinitarralla ja haaveilin omasta puhtaan valkoisesta arabista, en osannut aavistaa, kuinka syvälle uppoaisin tähän harrastukseen. Hevoset ovat vieneet minut mennessään.

Harrastuksesta on tullut elämäntapa.

1 - Kuvat 24.4. © Hanna P.

Ratsastus ja hevoset, etenkin se oma, ovat yksi suurimmista osa-alueista elämässäni. Hevostelu vie aikaa, ajatuksia ja rahaa ja oman hevosen myötä se myös sitoo minua paljon. Minun täytyy aina ajatella ensin eläimiäni, ennen kuin voin ajatella itseäni. Valintani olla hevosenomistajana ottaa paljon.

Onko se kaiken sen arvoista?

2


Kun aloin seurustelemaan poikaystäväni kanssa, kysyin häneltä kysymyksen voitko seurustella ihmisen kanssa, joka käy joka päivä tallilla? Ehkä hän ei tiennyt, kuinka hullu hevosihminen voi olla, kun tallille lähdetään oikeasti joka ikinen päivä, sillä hän onnekseni meni lankaan ja vastasi pystyvänsä.

Seurustelu hevosihmisen kanssa ei varmastikaan ole helpoimmasta päästä. Vähintään puolet hevosihmisen suusta tulevista sanoista liittyy hevosiin, rahat ja aika virtaavat kavioeläimeen ja kämppäkin on täynnä hevostavaraa. Hevostelu verottaa aikaa parisuhteesta, mutta toisaalta hevosharrastus tekee useimmiten minut todella iloiseksi ja onnelliseksi ja luulenkin, että olisin aivan kamalan huonolla tuulella aina, jos minulla ei olisi tätä harrastusta.

Hevonen pitää minut balanssissa.

3


4
Vaikka hevostelu onkin verottanut ihmissuhteistani, on se myös tuonut niitä lisää. Kun ihmiset jakavat saman intohimon kohteen, on tutustuminenkin helpompaa. Ehkä sen takia suurin osa kavereistani onkin hevosihmisiä, enkä usko, että olisin näin läheinen siskonikaan kanssa, ellemme olisi jakaneet samaa harrastusta. Ihmisystävien lisäksi olen saanut myös nelijalkaisia ystäviä.

Hevonen on myös ystävä.

5
Olen varma, että sen hevoseen käytetyn rahan saisi kulumaan aina myös johonkin muuhun. Olen tinkinyt hevosen takia ainakin viihteeseen, kauneudenhoitoon, vaatteisiin ja matkusteluun käytetystä rahasta ja uskon, että näihin asioihin se varmasti uppoaisi, jos ei hevoseen. On siis kyse siitä, mihin sen rahan haluaa käyttää, enkä juuri nyt keksi itselleni parempaa ja enemmän antavaa käyttökohdetta. Viehän se paljon, mutta se on ollut aivan oma päätökseni.

Vaikka monet sanovatkin, ettei ratsastus ole urheilua, ovat useat hevosen selässä tai tallitöissä vietetyt tunnit antaneet minulle melko hyvän peruskunnon - ainakin paremman kuin se olisi vain sohvalla löhöillessä. Toki olisi huippua, jos jaksaisin tai minulla olisi aikaa liikkua jotenkin muutoinkin kuin hevosen tai koiran kanssa, mutta olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni. Ja pakko myöntää, että Jaskan oston jälkeen niitä kilojakin on lähtenyt!

6


En ehdi, täytyy lähteä tallille, on lause, jonka kuulee suustani liiankin usein. Harmillisesti päivässä ei vain ole enempää tunteja ja tallilla vietetyn kolmen tunnin jälkeen aikaa ei arkisin yleensä jää millekään ylimääräiselle. Muista harrastuksista voi vain haaveilla. Toisaalta olen sellainen ihminen, etten osaa oikein olla tekemättä mitään, joten on ihan hyvä, ettei ainakaan turhalle lorvailulle jää aikaa.

Hevonen pitää minut kiireisenä. 

Ajan voisi kyllä käyttää huonomminkin. Nuorena en hillunut yömyöhään kaupungilla tai tehnyt kauheasti typeryyksiä, koska halusin käyttää kaiken aikani hevosiin. Opin ottamaan vastuuta toisesta elävästä olennosta ja opin rahankäytöstä. Painoin töitä opiskelun ohella, koska kustansin itse hevosteluni täysi-ikäistyttyäni. Se jos mikä opetti periksiantamattomuutta. Unelmien eteen täytyy tehdä töitä.

7




Se suurin asia, mitä hevosharrastus on minulle tuonut, on se syy miksi tätä teen. Se on elämäntapa, jota tahdon elää iloineen ja suruineen. Sitä iloa ja onnea, jota tästä parhaimmillaan saan, ei mielestäni voi mitata rahassa tai kulutetuissa tunneissa. Sisälläni on palava intohimo tätä lajia kohtaan. Ilman sitä intohimoa en jaksaisi, en uhraisi. En eläisi näin.

Mitä edes tekisin ilman tätä? Kuka olisin?

Hevosharrastus on kasvattanut, tehnyt osansa, että olen nyt se, joka olen. Kun joku kysyy, että eikö kannattaisi käyttää aikansa ja rahansa johonkin järkevämpään, olen esittänyt vastakysymyksen mihin? Tätä minä tahdon tehdä ja vaikkei se ehkä järkevää olekaan, haluan elää elämäni oman pääni mukaan, en siten, kuin minun ehkä kuuluisi tai kannattaisi elää. En halua harmitella vanhana, etten uskaltanut toteuttaa haaveitani.

Saan hevosestani niin paljon virtaa, iloa ja onnistumisia, etten voisi kuvitella olevani onnellisempi jotenkin muutoin.

8
Loppujen lopuksi olen saanut elämässäni kaikki palaset aika hyvin kohdilleen, vaikka minulla hevonen onkin. Minulla ei ole sitä lapsena haaveilemaani valkoista, silkkiharjaista arabia, vaan sen sijaan minulla on musta, tähtipäinen welsh, joka on välillä niin tavattoman jääräpää. Tuo jääräpää on kuitenkin kaikessa järjettömyydessäänkin minun toteutunut unelmani ja juuri nyt haluan nauttia siitä.

Se ottaa, mutta myös antaa. 
Ja se on kaiken sen arvoista.

9

17 kommenttia:

  1. Aivan ihanasti kirjoitettu postaus! Samaistun tähän niin hyvin, itsekin kun olen jo ihan pikkutyttönä hurahtanut hevosiin, vaikka mahdollisuutta varsinaiseen hevosharrastukseen mulla ei ikinä olekaan ollut. Suurin osa vapaa-ajastani menee silti hevosaiheisten juttujen parissa, enkä kyllä tiedä, mitä ihmettä tekisin ilman hevosia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset ja mukavaa, että löytyy samanhenkisiä ihmisiä :) Harmillista, ettei sinulla ole ollut mahdollisuutta varsinaiseen hevosharrastukseen, mutta onneksi hevosia voi harrastaa monilla tavoin! :)

      Poista
  2. Näihin ajatuksiin on helppo samaistua :D

    VastaaPoista
  3. Elämä on nimenomaan valintoja. Jos todella haluaa jotain, on valmis myös tekemään uhrauksia sen eteen ilman, että se tuntuu mitenkään valtavalta uhraukselta. Nyt ymmärrän, miksi hevosia harrastavat ne, joille se todella on intohimo. Jos se ei sitä ole, siitä muodostuu valtava painolasti -näin kävi myös minulle. Hevosharrastus ei ole minulle niin tärkeää, että muista -minulle- tärkeämmistä asioista luopuminen tuntuisi sen arvoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, juuri näin! Kaikkien on löydettävä se oma polkunsa :)
      Hevosen takia tehdyt rahalliset tai ajalliset uhraukset eivät tunnu omasta mielestäni suurilta, kunhan vain saan harrastaa tätä lajia. Mutta se onkin se suuri intohimo, joka tähän lajiin on todella oltava, jotta hevosenomistamisessa on jotakin järkeä. Sitä ei kaikilta löydy ja se on ihan ymmärrettävää :)

      Poista
  4. Erittäin hyvä teksti! Niin totta joka sana! :)

    VastaaPoista
  5. Niinhän sitä sanotaan, että jos kaikki raha (ja aika) ei kulu harrastukseen, niin sitten se harrastus taitaa olla aivan väärä.. Viimeksi tänään tuli itsekin mietittyä tallilla, että pakko tässä on olla vähän hullu. Karsinoiden siivoaminen on kivaa, kuraista pihaa haravoidessa naurattaa ja nollat pankkitilillä unohtuu kun nousee satulaan. Kaikkensa tälle antaa ja välillä tuntuu ettei mitään saa takas (paitsi kuraa naamaan ja tyhjän lompakon), mutta kyllä se tosiasia on, että elämä olis aivan toisenlaista ilman hevosia enkä voi kuvitella luopuvani tästä koskaan ihan kokonaan.

    Mahtava kirjoitus, peukku ylös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sanonta, pitää kyllä varmasti paikkansa :)
      Kyllähän sitä varmaan pitää hieman hullu olla, mutta kuten sanoit, elämä olisi aivan toisenlaista (ja tylsää) ilman hevosia, eikä täälläkään ihan heti olla niistä luopumassa!

      Kiitokset!

      Poista
  6. Voi vitsit, miten mahtava kirjoitus taas! Olen itse pohtinut välillä samoja asioita ja täytyy sanoa, että tämä laji on paras mahdollinen, kaikkine huonoinekin puolineenkin :)
    Nää kuvat oli muuten todella hienoja! Etenkin tämä viimeinen on mun mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Se on kyllä kumma, että kaikkien niiden huonojen puolien jälkeen, tämä laji on silti vaan paras :)

      Poista
  7. Superhyvin kirjoitettu, ja ajatuksia herättävä teksti! :)

    VastaaPoista
  8. Eksyin tänne vahingossa enkä todellakaan ymmärrä näitä hevosjuttuja, mutta pakko vain sanoa, että blogisi ulkoasu on sairaan hieno! Wautsiwau :)♥

    VastaaPoista
  9. Aamen!!

    Muistelen, että kävin ensi kertaa blogissasi joskus kauan sitten kun olit juuri ostanut Jaskan. Jostain syystä blogisi ei lukulistalleni jäänyt, mutta onneksi nyt löysin teidät uudestaan ja tällä kertaa pidän huolen että niin ei pääse tapahtumaan uudestaan. Visuaalisesti kaunis blogi ja hyvin kirjoitetut, mielenkiintoiset postaukset. Kiitos!

    VastaaPoista