torstai 28. tammikuuta 2016

Vuosi yhdessä

Kaunis musta hevonen kävelee ryhdikkäänä, uljaana eteeni. Lempeät ja kiltit silmät ovat täynnä elämää. Hevonen on kiinnostunut ja utelias. Läsnäoleva.

Se oli Jaska, kun ensimmäisen kerran kohtasimme. Kyllähän minä jo silloin aavistin, että se on menoa nyt. Jaska oli täydellinen. Siinä oli jotain niin kiehtovaa, että seuraavat päivät ajattelin vain tuota hevosta. Yritin ajatella järjellä, mutta Jaskan lempeät silmät olivat jo lumonneet minut.

Minun on pakko saada se hevonen, ei tule parempaa vastaan. Se on juuri täydellinen minulle. Näin toitotin kaikille, jotka esittivät vastalauseen tai yrittivät puhua minulle järjen äänellä. Tunsin, että tämä hevonen on se. Tämä hevonen on minulle tarkoitettu. Vaikka olin katsellut lukuisia myynti-ilmoituksia ja ihaillut toinen toistaan upeampia hevosia, ei mikään ollut vielä tuntunut siltä, kun Jaska tuntui. Niin varmalta.

Muut hevoset olivat hienoja, ihan kivoja ja ehkä olisivat olleet jopa järkevämpiä ostoksia kuin Jaska, mutta Jaskassa oli jotain, mikä iski minuun. Iski niin lujasti, että tasan vuosi sitten, 28.1.2015 minusta tuli jälleen hevosenomistaja.

Vuosi on kulunut äärettömän nopeasti ja se on ollut antoisa, jännittävä ja oivalluksia täynnä. Olen oppinut vuoden aikana enemmän kuin osasin odottaa, mennyt valovuoden eteenpäin taitojeni ja tietojeni kanssa ja ruostekin on ainakin osittain jo rapissut pois päältäni. Motivaationi on ääretön ja olen aina vain varmempi, että Jaska, pieni heräteostokseni, oli nappivalinta. Olen kiitollinen myös itselleni siitä, että uskalsin luottaa tunteeseen ja ottaa askeleen tuntemattomaan.

Kohdallemme on osunut myös epäonnea, mutta tällä hetkellä ne asiat tuntuvat niin pieniltä tämän onnellisuuden ja tyytyväisyyden keskellä. Alkutaipaleemme oli, näin jälkikäteen ajateltuna, melko haparoivaa ja haastavaa. En ole varma, mistä sain sen päättäväisyyden ja kuinka uskalsin tarttua niin suureen haasteeseen. Minä tahdoin, ja tahdon vieläkin, onnistua Jaskan kanssa. Enkä anna periksi.

Olen elänyt, niin ilossa kuin surussa. Ja se tekee minusta onnellisen. Elävän.


Vuoden aikana putosin Jaskalta yhteensä kuusi kertaa. En tiedä mistä revin sen sisun purra hampaat yhteen ja nousta aina uudelleen selkään, vaikka välillä tunsin oloni niin surkeaksi. Mistä sain tarmoa yrittää uudelleen? Ehkä juju on siinä, etten suostunut luovuttamaan. En ollut ostanut Jaskaa heittääkseni hanskoja tiskiin heti pienen haasteen edessä.

Toisinaan, kun olen tuntenut itseni riittämättömäksi hevoselleni, olen kysynyt itseltäni onko tässä mitään järkeä? Nyt voin rehellisesti sanoa, että ne turhautumiset, kaikki huonot ajat ja epätoivo kannattivat. Sillä nyt voin vastata itselleni tässä todellakin on järkeä.


Järkevin vaihtoehto ei aina ole se oikea. 
Sillä ilman järjettömyyttä, minulla ei olisi Jaskaa, kultakimpalettani.

14 kommenttia:

  1. Oi että, olipa ihanasti kirjoitettu postaus :) Meillä onkin heppojen kanssa vuosipäivät ihan lähekkäin, meillä tulee Fanin kanssa 1.2. vuosi täyteen yhdessä :) http://faniunelma.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja onnea teille :) Musta tuntuu, että tosi monella on tässä tammikuun lopussa-helmikuun alussa :)

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu postaus! Voin samaistua kyllä täysin, ostin nykyisen hevoseni kyllä täysin tunteella, en todellakaan järjellä. Ja nyt minulla on maailman paras ystävä tallissa <3 En voisi kuvitellakaan parempaa hevosta itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa, että on muitakin yhtä järjettömiä tyyppejä ;)
      Mutta noinhan se menee, usein tunteella tehty järjetön päätös voi olla parempi ja onnistuneempi kuin järjellä tehty tunteiden vastainen päätös :)

      Poista
  3. On kyllä oikea Black Beauty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, niinhän se Jaska taitaa vähän olla :)

      Poista
  4. Mitä ihmettä, onko tästäkin jo vuosi! :o Vastahan sä ilmoitit uudesta hevosesta täällä.. Aika kuluu nähtävästi todella nopeasti :D Ihana postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Vuosi on mennyt hujauksessa. Kiitoksia :)

      Poista
  5. Hei, ihania kuvia! :) Rakastan pohtivaa kirjoitustyyliäsi. Tässä postausideoita: minua kiinnostaisi postaus Jaskan kanssa esiin tulleista ongelmista ja niiden ratkaisuista, tulevaisuuden tavoitteista tai Jaskan kanssa jo opituista asioista. Nimim. nuoret hevoset ja niiden koulutus ja arki kiinnostavat suuresti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, kiva että tykkäät :) Ihana saada pitkästä aikaa postausideoita! Tavoitteista ja kehittymisestä onkin tulossa postausta, ja voisin noita ongelmajuttujakin taas pohtia :)

      Poista
  6. Jo vuosi! Meneepä aika nopeaa. Voi että kun olis itsellänikin varaa laittaa oma hevonen. Olen ihan töissä käyvä, hieman sinua nuorempi "aikuinen". Jäähän mulla kyllä ylimääräistä hieman, mutta ei ne hevoseen ja sen ylläpitoon riittäisi, hyvä että tunneille pääsee kerran kuussa.. Kerro mulle, onko sulla joku tosi hyvä palkkainen työ vai mistäköhän hemmetistä sä ja kaikki muutkin hevosenomistajat revitte rahat? :D Ja eikös siellä etelässä muutenkin ole aika hintavat tallivuokrat.. Oma heppahan se olis aivan unelmaa, vaikkei tietenkään aina kovin ruusuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika menee kyllä hurjan nopeasti!
      Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot ;) Mulla ei mikään yli-hyvä palkka ole, ja suuri osa palkasta meneekin hevoseen.
      Se onkin enemmän valintakysymys, mihin sen rahan haluaa käyttää. Mulla ei ole autoa, lainoja, lapsia tai muita suuria menoeriä. Enkä käytä itseeni rahaa juuri yhtään (en käy kampaajalla tms, en kovin usein käy shoppailemassa tai ulkona syömässä/baarissa, en matkustele kovin usein ym.).
      Täällä tallivuokrat ovat kyllä aikamoisen hintavat ja hevosen pitäminen muutenkaan ei aina ole kovin ruusuista, mutta pois en vaihtaisi :)

      Poista
  7. Onnea vuosipäivälle! :) Niin upea sun heppa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoos! :) Jaska on kyllä upea ilmestys :)

      Poista