sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Ei iloa ilman murhetta

Ahdistaa, pelottaa, stressaa.

Minun ei tekisi mieli kirjoittaa. Kirjoittamalla kaikesta tulee niin todellista. Haluaisin vain vajota sinne suloiseen toiveuneen ja herätä. Huomata tämän olleen vain ilkeää painajaista. Mutta tämä on totta, ja totuus lannistaa minut ja potkaisee takaisin sinne vuoden takaiseen kärsimykseen. Jouduinko minä nyt uusintaotteluun?


Olin viime viikolla vielä kirjoittamassa siitä, kuinka onnellinen olen, kun minulla on tänä syksynä terve hevonen. Kuinka hyvin asiani ovat, eikä minun tarvitse kantaa huolta juuri mistään. Minun olisi täytynyt vähintään koputtaa puuta, kun edes ajattelin kirjoittavani terveestä hevosesta.

Koska eihän Jaska ollutkaan enää terve, kun tallille pääsin.

Kaikki pienet asiat viimeisen viikon tai kahden, ehkä osittain muutamankin viikon ajalta, tuntuvat nyt loksahtavan paikoilleen. Jaskan huonontunut ratsastettavuus ja selätön liikkuminen, avuille kuuroutuminen ja alta juokseminen, huonolta tuntunut laukka, silloin tällöin ripulointi, pienen pieni lisääntynyt äreys ja hermostuneisuus, säpsyily, kuolaimen pureskelu, ehkä hieman pinkeä maha, satulavyön laitossa satunnainen luimistelu ja maan "nuohoaminen". Onhan näitä, kun oikein alkaa miettimään.

Nämä ovat sellaisia pieniä asioita, joita en ollut osannut yhdistää toisiinsa ja jotka ovat tulleet ja menneet. Ratsastusongelmien ajattelin liittyvän satulaan, sillä ilman satulaa ei ongelmia tuntunut olevan. Voi olla, että satulassakin on (taas...) vikaa tai sitten Jaskan maha on ollut kipeänä ja se on kipeyttänyt myös selkää. Joka tapauksessa heräsin todellisuuteen viime viikolla, torstai-iltana.

Jaska ei yhtäkkiä pitänyt yhtään sen mahaan koskemisesta. Potkaisi takajaloillaan kiukkuisesti mahaansa. Hälytyskellot alkoivat heti soida ja ensiajatukseni oli, että sillä pukkaa ähkyä päälle. Tarkemmin ajateltuamme oireet olivat kuitenkin ennemminkin hiekkaoireita, koska Jaska ei ollut muuten kivuliaan oloinen. Vain mahaan koskeminen ärsytti. Pienet ajatuslamput alkoivat syttyä pääni yläpuolella, kun kaikelle viimeaikaiselle alkoi löytyä syy.


Jaska olikin nyt reilun viikon psylliumkuurilla, mutta se ei nyt kuitenkaan tunnu auttaneen tarpeeksi. Huomenna soitan uudelleen eläinlääkärille ja toivon, ettemme joutuisi lähtemään klinikalle. Muutenhan siinä ei olisi minkäänlaista ongelmaa, mutta sisuskaluni tekevät voltin jo pelkästä ajatuksesta, että kevään traileri-tapaturma toistuisi. Emme ole vielä valmiita siihen koitokseen, mutta se saattaa olla vielä edessä.

Huomaan, että minusta on tullut ihan kamala stressaaja Majurin kanssa viime syksynä käydyn taistelun jälkeen. Olen nyt tämän Jaskan tilanteen takia menettänyt yöuneni, stressannut valtavasti ja minua on ahdistanut. Viime syksy on palannut mieleeni painajaisina ja mietin jo, että nytkö se historia toistaa itseään. Mitä jos tässäkin käy huonosti? Ahdistun ajatuksesta, että Jaskallakin todetaan jokin parantumaton vaiva. Pelkään joutuvani luopumaan taas.

Ei auta, että ajattelen tämän olevan pieni vaiva Majurilla olleiden vaivojen rinnalla. Se on varmasti totta, mutta mieleni tekee minulle kepposet ja alkaa suurentelemaan asioita. Muistuttaa viime syksystä, enkä enää voi ajatella positiivisesti. Olen jopa itse yllättynyt, kuinka maihin tämä tapaus mieleni saa. En löydä itsestäni nyt yhtään tarmoa, vaan tunnun jo luovuttaneen ja ajattelen vain pahimmat vaihtoehdot läpi. Olinko liian onnellinen, menikö minulla liian hyvin? Enkö olisi saanut riemuita? Näinkö se ilo nyt kostetaan?

Toivon, että voisin pian lukea tätä tekstiä ja hymyillä omalle hysterialleni. Ajatella, että selvisimmepä pienellä murheella. Pieni ääni sisälläni kuitenkin kuiskii, ettei tämä tule olemaan helppo taistelu. Se sanoo, että tulen saamaan iskuja ja minut lyödään maahan.

Onko se kokemuksen ääni? Vai kenties pelon tai järjen ääni? 
En tiedä, mutta toivon sen olevan väärässä.

9 kommenttia:

  1. Voi ei. :( Onneksi ainakin nyt ongelma ei kuitenkaan vaikuta kovin vakavalta, toivottavasti saat Jaskan hoidettua pian kuntoon! Älä stressaa, kaikki järjestyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, näin se onni kostetaan.. :( Täytyisi ajatella järkevästi ja olla stressaamatta, mutta en vain pysty siihen, etenkin kun viime syksy nousee niin elävänä mieleen. Huh, no toivottavasti pian saisin huokaista helpotuksesta!

      Poista
  2. Kuulostaa tutulta nuo oireilut ja vuokrahepalta löyty mahahaava. Onneksi hoidettavissa oleva ikävä vaiva. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin juuri tulossa sanomaan, että kuulostaa mahahaavalta. Melko helppohoitaa mutta prosessi ei ole mikään lyhyt ja lääkkeet hintavat. Kuitenkin tosiaan hoidettavissa!!!

      Poista
    2. Kiitokset molemmille kommenteista ja tsempeistä :) Seuraavana ajatuksena olikin kokeilla reagoisiko maha positiivisesti mahahaavalääkitykseen. Itse olen jotenkin koko ajan ajatellut, että tuskin se kuitenkaan mahahaavaa on, mutta tarkemmin ajateltuna saattaisi se olla sekin. Katsotaan miten käy.

      Poista
  3. Tsemppiä ja voimia! Tiedän tunteen, niistä vanhoista peloista ja ahdistuksesta.. Kuinka mieli tekee tepposiaan ja aina ajatukset alkavat sieltä huonoimmasta vaihtoehdosta.

    Koeta kuitenkin vielä jaksaa tsempata, ajatella positiivisesti. Josko kyse olisi 'vaan' mahahaavasta? Silloinhan voisit kokeilla lääkitä vaivaa ensin kotona? Tietysti jos hiekkaa on paljon, se ei lähde niin helposti liikkeelle. Silloin saatat joutua klinikalle lähtemään. Mutta kokeilisin ehkä itse ensin sen mahahaavalääkkeen, että onko siitä mitään apua. Tuloksia pitäisi kuitenkin näkyä melko nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nämä mahaongelmat ovat kyllä oikein punainen vaate minulle, heti alkaa ajattelemaan ja pelkäämään pahinta.

      Tuo mahahaavalääkitys on varmaankin seuraava kotona kokeiltava, ennenkuin joudutaan lähtemään sinne klinikalle. Toivottavasti se nyt tepsisi tai edes vaikuttaisi positiivisesti. Koska jos ei, niin sitten siellä on varmaan jotain isompaa vaivaa ja se ei taas kuulosta lupaavalta..

      Poista
  4. Kuuri gastrogardia ja sillähän se selviää. Vatsahaavalta kuulostaa kyllä. Tsemppiä!

    VastaaPoista