keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Asioita, joita rakastan Majurissa

Yksi ominaisuus, jota rakastan Majurissa on sen rentous ja rauhallisuus. Majuria ei paljoa hetkauta maailman meno ja tavallisena päivänä meidän yhteiselo on ihanan leppoisaa. Voin pelkäämättä tehdä Majurin kanssa melkein mitä vain, vaikka seisoa päälläni sen selässä, jos oma tasapainoni siihen vain riittäisi. Voin luottaa Majuriin.

Luulen ja pelkään, etten koskaan tule saavuttamaan tällaista luottamussuhdetta mihinkään muuhun hevoseen. Majuri on ystävä, jonka kanssa ei tarvitse arvuutella, koska tuntee toisen niin perinpohjin. Kuka tää hevonen oikein on? on tuttu tunne vierasta hevosta käsitellessä. Vierailta hevosilta puuttuu minun silmissäni usein sen kuoren sisältä sisin ja persoona, koska en ole oppinut tuntemaan niitä.

Muut hevoset voivat olla kivoja, mutta usein niiltä uupuu se jokin, jonka olen Majurista jo löytänyt. Kun Majurista joskus aika jättää, tahdon kuitenkin antaa mahdollisuuden niille muillekin hevosille näyttää sisimpänsä, vaikka toista yhtä hyvää kuin Majuri ei varmasti tule löytymään. Kyllä sen tuntee sisällään, kun se oikea kohdalle kolahtaa ja minun kohdallani se on ollut Majuri. Olen kiitollinen, että Majuri on päästänyt minut lähelleen ja näyttänyt minulle todellisen sisäisen nallekarhunsa. 


Vastakohtana rauhallisuudelle huomaan rakastavani Majurin pilkettä silmäkulmassa. Majuri ei ole mikään lasten lupsakka pullaponi, vaikka usein kyllä käyttäytyykin niin. Majuri kaipaa tiukkoja rajoja ja paljon rakkautta, ikuinen riiviökakara kun on. Majurissa on sellaista pientä kutkuttavaa haastetta, joka repii toisinaan hermoja, mutta toisinaan vaan naurattaa. Majuri osaa pistää ranttaliksi ja tehdä tylsästä päivästä ikimuistoisen.

Majuri on yhä yllätyksiä täynnä. Toisaalta Majuri on kovin ennalta arvattava, mutta toisaalta se osaa yllättää aivan täydellisesti. Häh tekiks Majuri sulle niin? on aika usein reaktioni, kun joku muu on käsitellyt tai ratsastanut Majuria ja kertoo miten Majuri käyttäytyi. Majuri on milloin pukitellut, milloin yrittänyt purra tai riistäytyä vapaaksi ja joskus käyttäytynyt kuin enkeli.

Ehkä eniten minut yllätti, kun Iina ratsasti Majuria viime kesänä kentällä, jossa Majurin vieressä kentällä metelöi traktori ja Majuri ei pelännyt traktoria tippaakaan - siitä Majuri ansaitsi kyllä sata pistettä ja papukaijamerkin! Majuri on siis vieraskorea tai päinvastoin. Jos Majurin kanssa epäröi tai sitä pelkää, tarttuu pelko ja epävarmuus helposti Majuriin, jolloin sen käsittely ei välttämättä ole mukavimmasta päästä. Mutta Majuri osaa kyllä olla hupsu ja rakastettava herrasmies, kunhan siihen tutustuu.




Majurilla on monia rakastettavia piirteitä, joita arvostan todella paljon. Majuri on rehti, ei fuskaa ellei siihen anna tilaisuutta, on äärimmäisen kärsivällinen ratsastaessa sekä useimmissa käsittelytilanteissa, ellei mitta tule täyteen kauheasta (esimerkiksi ruuan) odottelusta. 

Voisin tehdä vaikka tuhat virhettä selässä ja Majuri antaisi ne anteeksi ja kärsivällisesti jaksaisi työskennellä kanssani ja korjata virheitäni. Etenkin ratsastaessa Majuri toimii nöyrästi ratsastajan pyytämien asioiden mukaan ja jos ei osaa, niin yrittää ainakin tarmokkaasti. Kuulostaa täydelliseltä automaatilta? Ei kuitenkaan aivan, koska Majuri ei anna mitään ilman työtä.

Rakastan Majurin vammaista pöhinää, kun se kömpii pihatosta unisena vastaan. Rakastan Majurin tyhmiä ilmeitä, kun se näkee kameran ja huulen lopsutusta, kun sen alahuuli meinaa pudota. Rakastan sitä, kun Majuri saa minut nauramaan. Rakastan Majurin isoa pömppämahaa ja ankkamaista kävelytyyliä. Rakastan myös Majurin hullua puolta, kun Majuri lisää päivään ripauksen äksöniä. Rakastan, koska kaikki ne hölmötkin jutut tekevät Majurista Majurin.

Majuri ja Majurin hassu vino nenä.
Jonkun korviin minun ja Majurin arki voi kuulostaa kovin tylsältä, kun aina se sama naama on vastassa, mutta oikeasti tämä antaa ja opettaa todella paljon. Majuri on luonteeltaan yhden ihmisen hevonen ja voin sanoa, että minäkin olen oikeastaan yhden hevosen ihminen. Vaikka toisinaan kaipaan vaihtelua ratsastukseen ja tykkään ratsastaa erilaisia hevosia, en kuitenkaan saa muilta hevosilta sitä mitä Majurilta saan. Muiden hevosten jälkeen on aina ihana palata tutun hevosystävän luokse.

Itselleni onkin hevosten kanssa tärkeintä, että hevonen voi hyvin ja nauttii elämästään. Vaikka itsellänikin on joskus kiire tallilla ja välillä kaikki hoidetaan vain nopeasti rutiinilla, tarkastan aina kuinka Majuri voi ja onko sillä kaikki hyvin. Ratsastus on mukavaa, mutta en hylkäisi hevosta sen takia, että se on väliaikaisesti esimerkiksi sairaslomalla. Hevosesta pidetään huolta myös sen heikoimmilla hetkillä. 

En myöskään halua ajatella hevosia vain välineinä - ratsastetaan ja viedään pois. Jokainen kohtaaminen on tilaisuus tutustua hevoseen ja oppia siitä lisää. Haluan tutustua hevosten sisimpään ja oppia tuntemaan ne yksilöinä. Sitä paitsi hevoseen tutustuminen voi auttaa ymmärtämään sitä myös ratsastaessa. Mitä enemmän annat hevoselle, sitä enemmän tulet saamaan takaisin.

Joku mittaa hevosen arvon rahassa ja kilpailutuloksissa, mutta minulle tärkein arvo on se, jota rahalla ei voi ostaa ja joka sattuu kun sen menettää. Jos joku tarjoaisi minulle suuren summan rahaa, mutta haluaisi vastineeksi Majurin ja veisi sen teille tietämättömille, en rehellisesti sanottuna antaisi. Minulle Majuri ei ole vain hevonen tai väline. Majuri on ystäväni. Eikä ystäviä myydä pois tai hylätä.

Olen äärimmäisen iloinen, että olen saanut tutustua tuohon upeaan hevoseen. Tästä olen kiitollinen Majurin entiselle omistajalle, ystävälleni, joka antoi nuorelle minulle mahdollisuuden tähän kaikkeen. Sekä vanhemmilleni, jotka mahdollistivat koko hevosharrastuksen. Olen kiitollinen niille kaikille, jotka ovat meihin uskoneet ja meitä auttaneet. Ennen kaikkea olen tästä kaikesta kiitollinen Majurille, tuolle elämäni hevoselle.

Majurille täytyy antaa sydämensä, että Majuri avaa omansa.


21 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu postaus! :) Tuli heti sellainen fiilis, että pitäisi itsekin kirjoittaa saman tyylinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Tee ihmeessä Futurasta samantyylinen, olis kiva lueskella!

      Poista
  2. Tosi hienosti oot päässy syvälle tähän aiheeseen.Tätä oli tosi mukava lukea,ja oikeesti selvis ainakin nytten miten tärkee Majuri on sulle.On sulla todellakin ollut onnea matkassa,kun niin kauan olet pystynyt tutustumaan Majuriin :) ! ja toivotaan että vielä monta vuotta eteenpäin tämä hevonen toisis sulle lisää ihmeteltävää !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos kivasta kommentista :) Aika harvinaista on kyllä, että näinkin pitkään on kestänyt tämä matka. Toivotaan tosiaankin, että tämä onni jatkuu vielä pitkään!

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu!<3:)

    VastaaPoista
  4. Kerrassaan ihana postaus, tosi hyvin kirjoitettu! Pystyn samaistumaan niin moneen lauseeseen melkein täydellisesti ja moni asia kohtaakin miulla jo pitkään luonnoksissa viruneen postauksen kanssa. Se joka löytää todellisen ystävän on aina yhtä asiaa rikkaampi kuin kunnon kilpurin omistaja, jolle hevonen on pelkkä väline. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiva kuulla, että löytyy samalla tavalla ajattelevia ;)

      Poista
  5. Ajattelen kyllä täysin samalla tavalla! Minulla oli poni reilun vuoden ylläpidossa, taino, sovittiin että tämä on sen viimeinen koti, poni oli jo vanha, mutta se ei antanut mitään ilmaiseksi, se oli tamma ja sillä oli kyllä aina pilke silmäkulmassa ;) Se poni opetti minulle paljon, se oli ystäväni. Valitettavasti loppuajasta poni oli aina epäpuhdas ja ontui, sitten piti tehdä vaikein päätös ja päästä rakas ystävä vihreemmille niityille </3 Ikävä on vieläkin kova vaikka vaan reilu vuosi tunnettiin, tämä poni oli kyllä yksi elämäni hevosista, vieläkin tulee muisteltua ihania maastoretkiä, ponin yöllisiä karkuretkiä.. ja kaikkia niitä päiviä, kun koulussa minulla oli vaikeaa ja kun tulin kotiin ja ponin luo, palasin tallilta aina hymyssä suin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sinäkin olet kokenut samanlaisia tuntemuksia riiviöponin kanssa ;)
      Niin, kyllä sen tietää, kun se oikea kolahtaa, vaikka saisikin vain vähän aikaa olla yhdessä :) Harmi, että jouduit luopumaan ystävästäsi niin pian, mutta ainakin sait tilaisuuden edes tutustua ja kerätä yhteisiä muistoja :)

      Poista
    2. Niimpä! mutta ninihän se on että parhaat lähtee ensin.. :(

      Poista
  6. Täällä myös samanlaiset fiilikset ja on ihanaa, kun tuntee sen oman hevosensa kuin omat taskunsa ;) Tietysti aina joskus tulee jotain uuttakin eteen, mutta tietyt jutut on sellaisia, joissa tietää, että miten oma hevonen niihin reagoi.

    Mun tamma muutti maneesitallille eilen ja parasta tässä on se, että mulla on kyseiselle tallille matkaa noin kilometri. Eli jatkossa tulee luuhattua tallilla varmaan aika paljon ja pääsee kunnolla hevosta treenaamaan. Olo on kuin lottovoiton saaneella, kun on työtön ja sai sai töitä vastaan tallipaikan hevoselle noin läheltä omaa kotia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Jep, niinhän se on. Kyllä ne välillä yllättääkin, mutta periaatteessa voi arvata miten hevonen reagoi mihinkin :)

      Voi hitsi, ei ole reilua! Mäkin haluun maneesitallille ja vielä noin lähelle kotia! :D

      Poista
    2. Vaikka tuo talli on keskellä kaupunkia, niin on silti rauhallinen paikka, kun ei mene autoteitä ihan vierestä :) Kenttä on valtavan kokoinen, mutta sinne päästään vasta lumien sulettua, kun jätin tilsakumit pois jo.. Mut maneesi on sen verran iso, että siellä mahtuu hyvin ratsastamaan myös tuntien aikaan. Mun heppa kun on ainoa ns. yksityinen siellä ainakin tällä hetkellä :) Täällähän on kesäkuun lopussa taas isot estekisat eli Salo Horse Show.

      Poista
  7. Voi miten toinen on niin suloinen :'') Ihana tuo eka kuva teistä :)

    VastaaPoista
  8. Anteeks huomasin nyt vasta edellisessä postauksessa sen kommentin. Mutta tossa blogissa http://laukkaponit.blogspot.fi/p/bannerit.html missä on tuo teksti niin sen alla tollanen oleva vaalea juttu niin miten sen saa tehtyä ja millä ohjelmalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, niin tuon tekstin takana oleva juttu. Tuota noin, sen saa tehtyä esimerkiksi gimpillä ja yksi tapa on esimerkiksi taustaväri nimisestä tasosta (joka tulee aina kun tekee uuden tiedoston) leikata oikean kokoinen "pala" eli työkalupakista suorakulmainen valinta (vasemmalla yläkulmassa) ja rajaa sillä haluamasi kokoinen pala. Sitten napauta hiiren oikealla palaa: muokkaa - leikkaa. Napauta hiirellä banneripohjaasi eli sitä johon olet muuta banneria tekemässä ja hiiren oikea: muokkaa - liitä määräten - uusi taso. Sitten vain häivytät sitä ja siirrät oikeaan kohtaan/tekstin taakse ym.
      Toivottavasti ymmärsit hienon selitykseni :p

      Poista
  9. Ihana postaus!!:) ja kiva blogi muutenkin!

    http://rakaspikkuriivio.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. suloisesti ja ajatuksella kirjoitettu postaus, ihanaa luettavaa ^.^

    VastaaPoista