tiistai 9. heinäkuuta 2013

Majurin synkkä menneisyys



Majuri on seissyt karsinassa, kun muut ovat saaneet olla pihalla, se hyökkäsi muiden hevosten päälle, ei voitu tarhata samaan aikaan. Majuri on ollut liian hullu, että kukaan olisi uskaltanut mennä sen tarhaan, se tuli hampaat irvessä vastaan. Liian hullu, että kukaan olisi uskaltanut käsitellä sitä tai antaa sille edes sen tarvitseman hoidon. Majuri vain seisoi, joko pihatossa tai karsinassa, hullunleima otsassaan, kukaan ei tehnyt sille mitään. Paitsi hakkasi.

Majurin harja oli sellaisilla takuilla, että se piti leikata kokonaan pois. Se ihana ja paksu hulmuharja. Kaviot olivat hoitamattomat, lihakset tippuneet, järjestä ei tietoakaan. Se heitteli ihmisiä selästään, pitkin maneesin seiniä.  

"Miksi Majuri ei tottele? Mitä minun pitää tehdä?" 
"Mene tallin taakse, ota lankku ja hakkaa se."

Sillähän sitä järkeä sen hevosen päähän saa, eikö?



Haluaisinko edes tietää mitä kaikkea pahaa Majuri on joutunut kokemaan? Ovatko ihmiset värittäneet asioita, ovatko ne paisuneet matkalla? Vai mikä pahinta: ovatko pahimmat tarinat jääneet matkalta pois? Haluaisinko tietää totuuden?

Mutta mitä tekisin totuudella? Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja Majurilla on nyt kaikki hyvin. Se ei joudu kokemaan enää sellaista julmuutta, mitä se on kokenut. Ei ikinä. Sen olen luvannut.



Entä jos saisin tietää totuuden tästä hullusta ja hakatusta kiertolaisesta, Majurista? Haluaisinko päästä puhumaan näille ihmisille, tai oikeastaan hirviöille, jotka ovat Majurille niin tehneet? Kysyisin, miksi he ovat tehneet sellaista julmuutta viattomalle hevoselle?

Luulen, että he tuskin edes välittäisivät, tuskin heitä kiinnostaisi tippaakaan. Jos heitä kiinnostaisi, eivät he sellaista olisi tehneet. Halveksin sellaisia ihmisiä, tuskin edes haluaisin nähdä heitä. Enkä ikinä, en koskaan päästäisi heitä enää Majurin lähelle.

Miksi ihmiset tekevät julmuuksia eläimille? Koska ne eivät tottele? Mikseivät ihmiset yritä ymmärtää eläimiä, he vain olettavat, että eläimet ymmärtävät meidän kieltämme ja tajuavat kaiken mitä sanomme. Mutta eläimet eivät tajua sanoja, ne oppivat teoista. Majuri oppi, että ihminen lyö, ihmistä pitää pelätä, pitää puolustautua tai paeta. Teki Majuri mitä tahansa, se oli väärin.

Majuri rakensi itselleen kovan suojakuoren ja käpertyi syvälle sen alle. Kaunis luonne hautautui pelkoon. Avunhuudot olivat turhaa ja kamppaillessaan vastaan Majuri sai vain lisää kärsimystä. Miten se olisi voinutkaan luottaa keneenkään ympärillään, kun luottamuksen arvoisia ihmisiä ei kuulunut sen elämään. Se ei voinut tukeutua, ei pyytää apua. Majurista tuli kylmä, vihainen ja kova. Kuollut ulkokuori. Maailman kaunein olento sisältään.


Majuri, hevonen, joka on kiltteyden ja suloisuuden huipentuma, joutui ihmisten typeryyden takia kestämään sellaista kohtelua. Hakkaamista ja sen jälkeen oman onnensa nojaan jättämistä ja lopulta kiertoon seuraavalle onnekkaalle. Miksi kukaan ulkopuolinen ei ole huomannut asiaa tai tehnyt asialle mitään? Ja miten väärin ovat ne hirviö-ihmiset tulkinneet Majuria, miten väärin ne ovat yrittäneet sitä kouluttaa, kun ovat saaneet maailman ihanimmasta hevosesta niin vihaisen hevosen?

Aivan helvetin väärin.





Tällä kertaa vähän rajumpaa tekstiä, toivottavasti ette pahastuneet. Pistää vain niin vihaksi, kun edes ajattelen näitä hirviö-ihmisiä, jotka ovat viatonta eläintä satuttaneet. Mutta tämä on se totuus, jonka olen Majurista kuullut. Ja luulen, että oikea totuus on vielä pahempi.


46 kommenttia:

  1. Ihan älytöntä touhua...Majuri ei edes ole koko blogin aikana pahoin pidetyltä hevoselta :O

    VastaaPoista
  2. Herran jumala että ihmiset voi olla arvostamatta isoa eläintä jolla pitäisi olla oikeasti sellainen luotto ihminen kun sinä! Onneksi majuri päätyi sinulle eikä enempään hakattavaksi ja ettei sitä enään ymmärretä väärin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Majuria ymmärrettiin pitkään aivan väärin. Ja miten se käsitys siitä olisikaan muuttunut, kun ihmiset olivat tehneet siitä vihaisen hevosen.

      Poista
  3. Vaikea uskoa että Majuri,siis tuo nallekarhua muistuttava herrasmies, olisi ollut joskus agressiivinen. On tuo kyllä hirveän väärin! Onneksi Majurilla kävi niin hyvä tuuri että pääsi sinun luoksesi. Kaikesta näkee että Majuri voi hyvin ja on iloinen hevonen! Korjaan tuon hyvä tuuri jutun,pikemminkin kohtalo tai onnellinen loppu...
    Minulle maailman tärkein hevonen pelkää raippaa kollakseen,samoin kengitys vasaraa ja paimenpoikaa. Se juoksi ravi radoilla koko nuoruutensa,ei saanut kiitosta tai hellyyttä. Jos se ei juossut hyvin,alkoin vaikk laukkaamaan,se sai rangaistuksen kotonaan. Pikemminkin helvetissä. Sitä lyötiin raipoilla jos se ei juossut hyvää aikaa. Jos laukkasi tuli vasarasta,jos teki jotain epäsopivaa tuli sähköä kyljille. Ymmärrän miten välillä tekee niin pahaa ajatella mitä rakkaalle eläimellesi on tehty... Nykyään kyseinen hevonen on maailman ystävällisin suokki! Täydellinen ratsu,mutta välillä kaikki menee perseelleen muistojen takia. SE HETKI kun huomaat että hevonen muistaa pahan asian,alkaa pelkäämään,pelkäämään että sinä satutat sitä. Pää nousee,hikoilu alkaa,silmät muljahtelevat,hevonen peräntyy. Ajattelet että ei taas! Rauhoitu,rauhoitu,tiedät etten anna kenenkään enää koskaan kohtelevan sinua niin! Kurotan kättäni rapsuttaakseni se lempikohtaa,nään että se pelkää yhä. Rapsutan, ruunaa pelottaa mutta se luottaa minuun niin vahvasti että pystyy rentoutumaan. Pian kaikki on taas kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.

    Älä ymmärrä väärin,hevoseni ei tee tuota yhtenään,eikä ole tippaakaan agressiivinen. Se ei vaan pysty unohtamaan sitä elämää.

    Anteeks kun kirjotan romaania tähän !

    Onneksi Majuri ja Asko voi nyt kumpikin hyvin ja ovat iloisia hevosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestänikin se tuntuu hassulta, että Majuri oli joskus vihainen. Nyt kun se on aivan eri hevonen! :)
      Voi ei :( Eivät hevoset ymmärrä tuollaisia rangaistuksia. Se on hirveää, miten väärin ihmiset yrittävät kouluttaa noita otuksia. Onneksi kaikki on nyt hyvin, vaikkeivat ne koskaan voi unohtaa entistä elämää!

      Poista
  4. Näköjään olen niin tuohtunut että kirjotusvirheillä ei oo loppua :D

    VastaaPoista
  5. itkuhan tässä tuli.. onneksi majurilla on nyt sinut ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Majuri on kyllä surullinen esimerkki siitä, miten väärin voi hevosta kohdella :( Kiitos <3 Onni tosiaan!

      Poista
  6. Voi majuri!Onneksi majurilla on nyt hyvä koti missä se saa asua!Oletko jo löytänyt majurille vuokraajan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Majurilla oli onnellinen loppu, kaikilla sitä ei välttämättä ole :/ Olen löytänyt jo vuokraajan :)

      Poista
  7. Rankkaa tekstiä. Onneksi majurilla on nyt ihminen, joka ymmärtää sitä,johon se voi luottaa ja joka pitää siitä hyvän huolen. Oona, olet tehnyt todela hyvää työtä!:)

    Olet todella hyvä kirjoittamaan!:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista :) Majurilla on onneksi nyt kaikki hyvin!

      Poista
  8. ymmärrän täysin sua,munkin hevonem joutunut halatuksi ja hylätyksi mooonta vuotta sitten ennenkun ostin.Pelkäs myös ihmisiä ja karsinaan ei antanut mennä luultavasti oli siellä hakattu.Pelkäs hikiviilaa silläkin luultavasti hakattu ja koiria pelkää vieläkin mutta ei niin paljoaa,veikkaan että koirat on joskus hyökänny sen päälle koska takajalassa on ainakin iso arpi.Miehiäkin se pelkää ja jos korottaa ääntä niin säpsyilee aina mutta ollaan kyllä edetty myös tosi hyvin niinkun sinäkin Majurin kanssa,että määkin sitten rakastan noita ihmisiä jotka tollasta tekee perkele!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anteeks virheet ku kirjotin puhelimella! :)

      Poista
    2. Miksi ihmisten pitää väkisin aiheuttaa eläimille traumoja ja purkaa omia ongelmiaan niihin, en voi käsittää :(
      Tsemppiä sinulle ja hevosellesi jatkoon, teet hyvää työtä! :)

      Poista
  9. voi vitsi että kirjotat hyvin, vaikka asia onkin vaikea..
    Kauheeta kaikki tuommoset missä kuulee hevosten huonosta kohtelusta jopa oikeesti pahoinpitelystä. Mutta tuommosten tilanteiden jälkeen osaa arvostaa niitä ihmisiä jotka haluaa antaa hevoselle uuden elämän ja näkee sen hevosen pelon läpi ja tietää ettei se hevonen oikeesti oo sitä miltä ihmiset on antanut sen näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Niinpä, Majuristakin kuoriutui oikea kultakimpale, kun sen antoi vain olla sellainen kuin se on, ilman pelkoa.

      Poista
  10. Majurin onni olet ollut sinä, onneksi. Kyllä ihmiset tekevät niin paljon pahaa ihan vain huvikseen ja typeryyttään! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ihmisten tekoja on välillä todella vaikea ymmärtää, miksi joku edes haluaa satuttaa viatonta eläintä, en voi käsittää.

      Poista
  11. Onneksi näillä tarinoilla voi olla onnellinen loppu, kuten nyt teillä. Kiinnostuin blogistasi ja pitääkin alkaa selailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi sentään jotkut saavat onnellisen lopun!
      Sepäs kiva, selaileppas ihmeessä! :)

      Poista
  12. Majuri saa kiittää onneaan, että sillä on nyt rakastava omistaja johon se voi luottaa <3 Ihmiset ovat julmia, mutta me emme sille mitään mahda. Todella hyvä postaus joka pisti miettimään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Majuri oli onnekas tapaus. Valitettavasti me emme voi tehdä ihmisten julmuudelle paljoakaan :( Kiitos ja kiva, että postaus herätti ajatuksia! :)

      Poista
  13. Majuri on selviytyjä! Se on paljon muuttunu. Se osas pahimmillaan olla ihan täysin lamaantunut (kuoreensa vetäytyny) tai sitten oli arvaamaton ja teki kaikkea ei-toivottua. Nykyään se on semmonen pelle että huhhuh... :D Luonne päässy esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Majuri kyllä on sitkeä sissi ja hyvin anteeksi antavainen, kun on uskaltanut luottaa ihmiseen uudelleen.
      Jep, joko se vetäyty tai taisteli vastaan. Ei nykyään kyllä uskois samaks hevoseks :D

      Poista
  14. Rankkaa, mutta koskettavaa tekstiä. Onneksi Majurilla on nyt kaikki hyvin ja siitä kuuluu kiitos sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tällaisia kommentteja on aina mukava lukea :) Onneksi Majuri löysi tiensä turvalliseen paikkaan.

      Poista
  15. Upeita kuvia! :)

    http://vlittlethings.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  16. Miks banneri ja osa blogin kuvista on nyt jotain photobucket-jutskia? D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Photobucketissa on ilmeisesti jokin kuukausirajoitus, että kuinka monta kertaa kuukaudessa noita sieltä linkitettyjä kuvia voidaan ladata/näyttää. Mulla tuli se raja täyteen ja menee pari päivää, että ne näkyvät taas... En tiennyt että bucketissa on tuollainenkin rajoitus, en taida sitä kautta enää latailla kuvia :/

      Poista
  17. Tunsin Majurin ennen sinulle tuloa ja eipä sitä siellä tallissa ainakaan hakattu tms. Enemmänkin vanha raviäijä ei tehnyt sillä mitään, joten ajan myötä se vain seisoi yhteistarhassa ja teinit ratsasti sillä (nätisti) silloin tällöin. Olihan se hankalahko muttei mitenkään mahdoton käsitellä. Ehkä se sitten siinä välissä oli ollut vielä jossain kodissa? Mutta hienoa, että se on päässyt järkevään käyttöön ja rakastavaan kotiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, on aina kiva kuulla Majurin menneisyydestä lisää, itse kun en siitä ihan hirveästi tiedä! Se on varmaan siinä välissä käynyt sitten sellaisilla ihmisillä, jotka eivät ole sen luonteen päälle ymmärtäneet :/ koska meille tullessaan se oli vihainen ja hankala käsitellä.
      Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  18. En olisi kyllä ihan heti uskonut, että tällä on huonotausta takana!

    Minun oma hevoseni on myös huonoja kokenut. Se tuli minulle 5-vuotiaana ja viisi vuotiaaksi asti vain ollut "pellon perällä", yksin pihatossa. Sillä oli mielettömästi ongelmia minulle tullessaan ja edelleen, välillä sen menneisyyden pahat varjot sen mieltä kummittelee.

    Minä itse halusin aluksi tietää kaikki sen menneisyydestä ja huutaa kaikille ihmisille, jotka sitä väärinkohdelleen. Lopulta tajusin, että olen onnellisempi kun en tiedä sen menneisyyttä niin hyvin. Se mitä ei tiedä, se ei voi satuttaa enempää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Ei Majurista nykyään enää uskoisikaan, että sitä on joskus kohdeltu huonosti, on sen verran nallekarhu nykyään :) Paitsi tietysti aina joskus, kuten sinäkin sanoit, menneisyyden varjot kummittelee.

      Tuolla tavalla minäkin ajattelen. Majurilla on nyt kaikki hyvin, joten mitä minä siitä saisin, että tietäisin lisää julmuuksista mitä sille on tehty. Ehkä ymmärtäisin sitä vielä paremmin, mutta näin on ihan hyvin. Pahat asiat ovat menneisyyttä :)

      Poista
  19. ihana että se pääsi sun luo, kun meidän koira asu ihden naisen luona jonka nimi tais ola Tiia niin se men lukijon ja sitt se ei voinu pittä sittä meidän koira (Jalmaria) niin sen äiiti luppas hoita sittä ja kun ne ei jaksanu enä van yksin kerrtasesti hoita sittä niin ne vei sen yhele koiratarhalle(koiratarha kulkkurin) niin ne anto sen vaan sille omistajalle ja sano että tän koiran saa loppeta ja sillä koiralla ei olu mittän sairauksia/ongelmia , Ihmiset on kyllä julmia :(

    PS. sori noi kirjotus virhet kun oon vaasta 9.v niin mulla on vähän ongelmia kirjotamisenkaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Voi harmi koiran kohtaloa :(

      Kirjoitusvirheet ei haitanneet, sain kyllä selvän ja kirjoittamallahan sitä oppii :)

      Poista
  20. Minulla on myös samanlaisen kohtalon kokenut lv. Päähän hakattu, miehiä kammoava "Hullu" joka tappaa toiset hevoset. 6 vuotta on yhdessä luottamusta kasvatettu ja hän on oppinut etteivät kaikki lyö. Ymmärrän siis tunteesi täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kauheaa, aivan samanlainen elämä ollut kuin Majurilla :( Yleensähän se "hulluus" on siinä ihmisessä, eikä loppupeleissä ollenkaan siinä hevosessa.

      Kiva kun on kohtalon tovereita, tsemppiä teille jatkoon!

      Poista
  21. Oikeesti ihan älytöntö :(:(:(

    VastaaPoista
  22. Harmittava tarina! Pillahdin itkuun kun meidänkin tallin yhtä hevosta hakattiin raipalla Saksassa :( onneks Major sai rakastavan omistajan ja hyvän kodin♥ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi ymmärtää miksi eläimiä pitää satuttaa :´( Majurin onni tosiaan, että pääsi ymmärtävään ja rakastavaan kotiin ja pääsi pois kiertolaisen elämästä.

      Poista
  23. Vihaksi pistää tuollaiset tyypit, jotka hakkaavat eläimiään, kun eivät jaksa käyttää vähää aikaa ja kärsivällisyyttään. Liian monet ostavat eläimen, varsinkin hevosen vain pönkittämään egoaan ja siellä se hertta-hevonen sitten yksin seisoo laitumella/tallissa 24/7, ei liikutuksesta tietoakaan, ellei sitten joku innokas pikkutyttö satu haluamaan liikuttaa. Luullaan aina olevansa oikeassa ja hevosen vain pelleilevän joka tilanteessa. Sun kaltasia ihmisiä tarvitaan niin paljon lisää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, olet oikeassa.. Kurittomat hevosetkin syntyvät yleensä ihmisen vääränlaisesta käytöksestä tai kohtelusta, sitä ei tunnuta ymmärtävän :/

      Poista