Syksyn varustelempparit!

Syksy hiipii myös hevostarvikeliikkeisiin ja päätin käydä ihastelemassa uusia tuotteita netissä. Kokosin yhteen omat lempparitavarat, joiden avulla syksy lähtisi mukavasti käyntiin. Lämpöä, käytännöllisyyttä ja ihania värejä. Varusteita sateen ja viiman varalle, uusia kuoseja ja vanhoja luottotuotteita. Nämä on pakko saada! Kaikki esittelemäni tuotteet ovat joko Hööksin tai Horzen valikoimissa (lukuunottamatta ratsastushousuja, jotka ovat Horseprolta)!

Tervetuloa syksy!

Mielestäni syksyllä ei pidä kaivaa kaikkia ruskeita ja pliisun värisiä tavaroita ulos kaapeista, vaan väreillä voi vielä leikitellä. Ripaus blingiä tuo mukavan hehkun syksyn koleisiin ilmoihin ja väripilkuilla saa ankeaankin maisemaan loistoa. Itse ainakin olen viime aikoina kuolannut kaikkia ihania värejä, kuten petroolinsinistä, turkoosia, limenvihreää, oranssia, liilaa... Mikäköhän minuun on mennyt?

Tässä väri-innostuksessani menin tuossa jokunen viikko sitten ostamaan oranssin satulahuovan ja pintelit sekä viime viikonloppuna Hööks-piipahduksella tarttui mukaan tuo kuvassakin näkyvä liila riimu naruineen (okei, ostin sen lähinnä huippuhyvän hinnan takia). Värejä on siis ainakin varastoitu syksyä varten!

Rakastan kaikkia kauniita otsapantoja ja tällä hetkellä silmääni miellyttävät eniten kaarevat ja kimaltavat otsapannat. Myös yleensä kammoamani kultainen väri on alkanut miellyttää silmääni. Majurin otsapehko vaan tuppaa aina peittämään kauneimmankin otsapannan, joten meillä noista taitaa olla iloa lähinnä sille, joka tietää sen hienon otsapannan olevan siellä jossain tukan alla...

Hevoselle on helppo pukea värejä, mutta jostain syystä omat ratsastusvaatteet ovat aina hillityissä väreissä ja tallille mennään niissä vaatteissa, mitkä sattuvat kaapin pohjalta ensimmäisenä käteen osumaan. Minun täytyy kuitenkin paljastaa, että rikoin tätä tylsän väristä rutiinia ja tilasin itselleni kuvassakin näkyvät ratsastushousut. Aivan ihanan väriset ja näyttävät ainakin kuvissa hyviltä. Lisäksi niissä on grip-paikat, joten pääsen testailemaan miten sellaiset toimivat käytännössä.

Oranssia ja tummansinistä, toimii! Lisäksi ihan vähän blingiä vyössä ja kannusremmeissä. Kumisaappaiden sisälle laittaisin mielelläni nuo aivan mahdottoman ihanat fleecesukat leopardikauluksilla, ei ainakaan varpaat paleltuisi. Swetareitakaan ei voi koskaan olla liikaa ja ihana ja käytännöllinen neule pelastaa hytinältä kylmällä ilmalla. Lämpimien kerrosten alle kun pukee vielä alusasun saumattomilla housuilla (aivan mahtava keksintö), niin on lämmin eikä saumat hankaa ja hierrä!

Näillä tavaroilla kelpaisi ottaa syksy vastaan. Luultavasti nämä kuitenkin jäävät vain haaveeksi ja toivotan syksyn tervetulleeksi vanhoissa, tylsissä sävyissä, jotka eivät mätsää yhtään keskenään. Aina saa kuitenkin vähän haaveilla! Entä te, oletteko tehneet joitain ihania hankintoja syksyyn?

Päivä kahden hevosen kanssa

 Aurinko kurkistelee pilven takaa. Jospa ei sataisikaan?

Hevoset kiiruhtavat portille luokseni.

Majuri pääsee ensimmäisenä hommiin.

 Majurilla on kuraiset jalat ja naamassakin on kurajälkiä piehtaroinnista. 
Huolellinen harjaus, suitset päähän ja matkaan.
Sade yrittää yllättää, mutta loppuukin yhtä yllättäen kun alkoikin.

 

Teemme pienen maastolenkin. Ihan kahdestaan.

Majuri on tarkkaavainen. 
Löydän syksyn ensimmäisen hirvikärpäsen Majurin harjan alta.

Lenkin jälkeen Majuri ahmii ruokaa nassuun. Laitan tavarat pois.

Löntystellään takaisin laitumelle.
Majuri maiskuttelee huulistaan ruoan jämiä.

Seuraava potilas luulee päässeensä tänään helpolla.
Dessi on ihmeissään, kun puen sille riimun päähän.

 Dessistä irtoaa hirveästi karvaa. 

Suitset ja satula päälle, saappaat vielä jalkaan ja menoksi.

Maneesissa Dessi on taas pörheenä. 
Dessi on varma, että tuolilla oleva karvatalja syö pikku hevosia iltapalaksi.

Lähes tunnin ratsastuksen jälkeen tamma pääsee itse iltaruoan kimppuun.

Loimi niskaan ja kohti laidunta.
Majurin kimeä hirnunta pysäyttää Dessin kuuntelemaan.

Majuri tulee haistelemaan Dessiä: "missä sä olit?"
Dessi taitaa olla liian väsynyt vastaamaan.

Tallissa vielä ruokakuppien pesu ja tavarat paikoilleen.

Ilta alkaa jo hämärtää. 

Tallilla vierähti ihan huomaamatta kolme tuntia.

Sellainen oli päiväni kahden aivan erilaisen hevosen kanssa.
 

Odottelua...

Sateet piiskaavat, kenttä lainehtii ja hevonenkin on jäykkä ja juminen. Juoksuttelu, taluttelu, kevyempi ratsastelu ja maastoilu täyttävät päivämme ja hinku kunnon ratsasteluun kasvaa kasvamistaan.

Edessä on kaksi pitkää viikkoa odottelua, sillä satulan sopivuus tarkistetaan ja Majuri hierotaan vasta kahden viikon kuluttua. Siihen asti päivät näyttävät samalta ja ilman satulaa meno tulee taas tutuksi. Mitenköhän saan nämä kaksi pitkää viikkoa kulumaan?

Kuvista kiitos taas Jasulle! Kuvat ovat sunnuntailta.

Viikonloppuna yritin pitkästä aikaa tehdä vähän koulujuttuja ja otin muutaman hypynkin, mutta vieläkin Majuri on todella hidas vertymään eikä liiku aivan normaalisti. Loppua kohden liikkuminen paranee, mutta alkuun Majuri on todella tahmea ja vastahakoinen. Toivottavasti tämä johtuisi "vain" satulasta ja kipeistä lihaksista, eikä olisi mitään isompaa ongelmaa. Arvatkaa vaan kuinka hitaasti seuraavat viikot tulevat kulumaan minun saappaissani. Tuskastuttavan hitaasti.

Komea poika ♥