Koulutuuppausta ilman satulaa (paljon kuvia!)

Vihdoinkin uusia kuvia! Tästä kiitos kuuluu Jasulle (käykää kurkkaamassa Jasun blogi). Majurin selkä ei ole enää arka ja ratsastaessakaan se ei ole oikeastaan pahemmin jäykkä. En kuitenkaan vielä uskaltanut laittaa selkään satulaa, joten tänään mentiin vielä ilman. Onneksi ilmankin pystyy ihan hyvin tuuppailemaan koulua.

Koko ratsastuksen ajan Majuria sai ratsastaa tosi paljon pohkeella ja taivuttelut olivat vielä vähän jäykän oloisia. Etenkin alkuun Majuri karkasi koko ajan avuilta ja meno oli sen takia välillä vähän huteraa. Loppua kohti parani huomattavasti ja ihan lopussa Majuri oli jopa ihan hyvin avuilla.

Alkuun Majuri jopa karkasi välillä avuilta - ei yhtään Majurin tapaista.

Takapää ei meinaisi millään jaksaa liikkua.

Menin koko ratsastuksen ajan vähän löysemmällä ohjastuntumalla ja keskityin siihen, että saan Majurin liikkumaan aktiivisesti, mutta rennosti eteen. Ihan en kuitenkaan saanut Majurin takapäätä työskentelemään niin hyvin kuin olisin halunnut. Maltoin kuitenkin olla vaatimatta liikaa, ettei Majuri jumiudu uudelleen. Pikku hiljaa kohti tavoitteita :)

Tää kuva oli pakko julkaista, mitäköhän tässä touhutaan :D

Laukat sujuivat yllättävän hyvin, kun viimeisen viikon ajan ne ovat olleet todella huonot jumituksen takia. Tänään laukka kuitenkin jopa pyöri vähän ja Majuri ei ollut niin jäykkä. Tästä se taas lähtee paranemaan!

Ja sitten niihin poseerauskuviin. Ajateltiin ottaa Iinan ja Dessin kanssa yhteiskuvia meistä neljästä. Tehtävä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi, oli lähes mahdotonta saada onnistunutta kuvaa neljästä riekkuvasta apinasta. Tässä siis niitä onnistuneita ja vähän vähemmän onnistuneita otoksia :D

Tämä kuva on ehkä ainoa oikeasti onnistunut!

Mitäs mieltä olitte kuvista ja tällaisesta postauksesta?

Pakkaspäivä

Metsä on aivan hiljaa.

Vain lumi narskuu kavioiden alla ja pakkanen kipristelee poskissa.

Ei kiire mihinkään.

Vain kultainen auringonvalo, joka saa lumen kimmeltämään.

On aika rentoutua.

Vain minä, hevonen ja metsä.

Hiljainen metsäpolku on ihana paikka ratsastaa. Kirkas pakkaspäivä, lämmittävä hevosen selkä eikä kiirettä mihinkään. Luonto nukkuu, mutta aurinko paistaa ihanasti puiden lomasta. Voi vain huokaista ja rentoutua. Tänään (lauantaina) oli ihana maastopäivä. Juuri sopivan rento tällaisille pakkaspäiville.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähän talviseen postaukseen lisään myös pari sattumalta löytämääni kuvaa viime vuoden pulkkaratsastuksesta. Viime vuonna vetojuhtana oli Dessi, tänä vuonna pääsee Majuri taas vetämään. Kunhan ensin selkäjumitukset parannellaan kuntoon. En malttaisi odottaa, että pääsee taas rallaamaan!

Iina ja Dessi, minä perässä pulkan kanssa. Tai tässä vaiheessa ilman pulkkaa.

Miten te vietitte pakkaspäivän hevostenne kanssa?

Aloittelijafiilis

Olen taas ollut pari päivää flunssassa, jonka takia jätin tallin väliin. Majuri sai onneksi liikuntaa minun sairastaessa. Mitään ihmeellistä ei siis minun osaltani ole pariin päivään tapahtunut, mutta ajattelin jakaa teille torstain tuntemuksiani.

Torstaina ratsastin Majurin kanssa pitkästä aikaa koulujuttuja ihan kunnolla, koska emme ole taas vähään aikaan menneet muuta kuin niitä helppoja juttuja. Eli sieltä mistä aita on matalin. Torstaina otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja halusin tehdä vähän vaikeampiakin juttuja.

Mutta. Tiedättekö sen tunteen ratsastaessa, kun tuntuu, että on ihan aloittelija. Tuntuu, että koko ajan heiluu satulassa ja ei osaa käyttää mitään apuja oikein. Ärsyttävintä siinä on se, että tietää miten asiat pitäisi tehdä, mutta ei vain jotenkin osaa. Minulla oli taas vaihteeksi sellainen tunne.

Se aloittelijafiilis (kutsumme Iinan kanssa sitä sillä nimellä) alkaa sitten hermostuttaa ja siitä se alamäki alkaa. Koko ratsastus menee koko ajan vain huonommin ja huonommin, kun tuntuu, ettei osaa mitään ja mikään ei suju.

Siihen auttaa yleensä se, että keskittyy siihen mitä tekee ihan kunnolla ja yrittää, vaikka tyhmältä tuntuukin. Onneksi Iina ratsasteli samaan aikaan kentällä ja kysyin sitten häneltä, että miltä se meidän meno näyttää, kun minulla on taas aloittelijafiilis. Iinan mielestä näytti ihan hyvältä eli koko se tunne siitä, että heilun, huojun ja en osaa, oli siis vain pääni sisällä.

Aloin ratsastamaan sitten ihan kunnolla ajatuksen kanssa. Miten minun pitää istua - syvälle satulaan, istuinluiden päälle, miten käsien pitää olla - rennosti, ohjat tuntumalla, hiljaa paikoillaan, miten käytän pohkeitani - ratsastan niillä Majuria aktiiviseksi ja alleni.

Kun mietin ja keskityin ratsastukseen ihan kunnolla, alkoi osaamaton tunne hävitä pikku hiljaa ja sain oikeasti tuntumaa Majuriin. Loppua kohden ratsastus tuntui tosi hyvältä ja lopetettiin hyvään fiilikseen. Onneksi siis aloin ratsastamaan kunnolla ajatuksen kanssa, enkä luovuttanut heti alkuun huonon fiiliksen takia.

Onko teille tämä aloittelijafiilis tuttu vai onko se vain minun ja Iinan ongelma? 

Löysin tähän postaukseen (joka muuten olisi jäänyt kuvattomaksi) Iinan ottamia kuvia kesältä, näissä on jotenkin kiva tunnelma :)