Kiitoa!

Turkista palailtu ja koulu alkanut, mutta lomavaihde jäänyt pahasti päälle. Tuntuu, että kouluhommia on hirveästi, vaikka todellisuudessa minulla on tosi väljä lukujärjestys. Aikaa pitäisi jäädä kaikennäköiseen (mm. blogin kirjoittamiseen), mutta sitä ei tunnu olevan. Ei sitten millään.

Suurin asia, mitä on tapahtunut ratsastuksen suhteen tässä parin viikon aikana on sänkkäri. Saimme luvan ratsastaa tallin vieressä olevalla sänkipellolla ja sunnuntaina pääsin sitä testailemaan!
Sänkipellon käyttö helpottaa suunnattomasti ratsastusta, sillä kentälle ei aina jaksa lähteä ja pellolla pystyy kuitenkin menemään kouluhommiakin - lujaa päästelyn ohella ;) Harmi vain, että nyt on ollut taas sateista ja silloinhan sänkkärillä ei voi mennä.

Sunnuntaina Majuri laahusti hiekkatietä pitkin tylsistyneenä, ei jaksa, voitaisko kääntyä jo kotiin. Heti kun käänsin Majurin sänkipellolle ja se tajusi, että se todella pääsee sinne, käänsi Majuri aivan erilaisen vaihteen päälle! Pää nousi, silmät syttyivät, korvat sojottivat eteenpäin, ryhti parani ja tempo nopeentui, mä todella pääsen tonne, mä pääsen sänkkärille, JEEE! Joko rallataan, joko joko joko?
No kuten sanottu, Majurilta löytyikin yllättäen aivan uudenlaista ponnekkuutta ja innostusta, se tiesi, mitä sänkkärillä usein tehdään. Palautin pollen kaviot kuitenkin aika nopeasti maanpinnalle ja aloin vaatia siltä kouluhommia, kouluvääntöä sänkkärillä, MITÄ IHMETTÄ?

Alkuun herra olikin hieman hämillään, olisi halunnut ottaa ison vaihteen silmään ja karauttaa hehtaaripellon toiseen päähän, mutta kyllä Majuri hetken ratsastelun jälkeen alkoi tajuta, että ei vielä.
Kohokohtahan koko sänkkärillä ratsastamisessa olikin Majurin mielestä se, kun päästiin vauhtiin. Annoin ruunan vain mennä, niin lujaa kuin halusi ja mitä askellajia halusi pellon päästä päähän. Kiitolaukattiin pari kertaa ja kun puhti alkoi loppua, mutta halua ja innostusta vielä ruunasta löytyi, niin mentiin vielä ravillakin. Lopulta Majuri oli erittäin tyytyväisen oloinen ja puhki, mutta jaksoi vielä hienosti tehdä vähän kouluhommia.
Erittäin onnistunut ratsastuskerta kokonaisuudessaan siis tuo sunnuntai :)


Kuviltaan tämä postaus jää valitettavasti vajaaksi, yhden kuvan olen iPhonella näpännyt, mutta siihen se sitten jääkin. Ei ole ollut kuvaajaa tai en ole kuvia vielä saanut. Sänkkärille kun seuraavan kerran pääsen (kun se on kuiva), niin voisin pyytääkin kuvaajan mukaan :)

Eilen Maanantaina käytiin tekemässä, kuten alla olevasta kuvasta ehkä näkyykin, poikaystäväni Valtsun kanssa pitkä maastolenkki. Iina on Nizzassa tällä hetkellä, joten minulla on Dessinkin liikutus vastuullani, joten annoin Valtsulle Dessin narun päähän ja itse hyppäsin Majurin selkään.
Majurin selästä huutelin aika paljonkin neuvoja Valtsulle Dessin taluttamiseen ja vähän käsittelyyn liittyen.
Mukava ja rento maastolenkki kaikenkaikkiaan ja hyvin Dessi käveli vähän kokemattomankin kanssa :)



Seuraavaan postaukseen saan toivottavasti lisäiltyä julkaisemattomia kuvia, joten pysykää kuulolla ja painakaa sitä tykkäys-nappia ja kommentoikaa rohkeasti! :)