Mitä haluat tietää?

Meidän rutiineista ja tavoista. 

Ajatuksistani ja toiveistani.

Menneisyydestä tai tulevaisuudesta.

Koska viime kesä ja syksy hiipivät ohi nopeasti, eikä aikaa tai ajatuksia jäänyt blogin päivittelyyn juuri yhtään, ajattelin, että nyt voisi olla sopiva hetki saattaa blogi kunnolla ajantasalle. Olen yrittänyt itse jäsennellä ajatuksiani kirjoittelemalla viimeisimpiä kuulumisia, mutta varmasti jotain mielenkiintoista ja tärkeää on jäänyt kertomatta. On varmasti paras päästää teidät ääneen.

Haluatko kysyä tilanteestamme, muutoksista, tavoitteistamme? 

Kuten viime postauksessa kerroinkin, kesän ja syksyn aikana on tapahtunut paljon. Kehitystä, kompastuksia ja oikean suunnan etsimistä. Motivaationi ja uskoni meihin on kasvanut viimeisten kuukausien aikana paljon ja sen myötä tavoitteet ja toiveet alkavat edes hieman selkiintymään. Mitä meistä oikein tulee ja miltä elämämme näyttää nyt? 

Entäpä minun ajatuksistani hevosharrastuksesta tai Jaskasta? 

Hevosharrastukseni on muuttunut melko paljonkin Jaskan astuttua kuvioihin. Ajatukseni harrastuksestani ovat jonkin verran muuttuneet ja Jaskasta on tullut todella tärkeä osa elämääni. Opin Jaskasta koko ajan uutta ja tiedonjanoni on sammumaton. Millainen hevonen Jaska on ja kuinka se sopii elämääni?

Haluatko tietää lisää näistä aiheista tai jostain muusta? 

Kysy, koska varmasti jotain on jäänyt kertomatta.

Syksyn kauneus ja kurjuus

Nautin syksyn tulosta. Siitä, kun värit hiljalleen vaihtuivat, luonto painui unilleen, kylmä ilma hiipi iholle. Kun ensimmäiset huuruiset hengitykset nousivat ilmaan. Kun hevosen aistit terävöityivät ilmojen viilentymisen mukana. Kun viimeinenkin lehti lepäsi maassa ja lopulta hautautui lumikerroksen alle. Kun ensimmäinen pakkanen kipristeli poskia.

Tänä syksynä olemme saaneet nauttia mielestäni poikkeuksellisen kauniista säästä. Lumi on valaissut syksyn ja alkutalven pimeintä aikaa, eivätkä sateetkaan toistaiseksi ole kiusanneet meitä liikaa. Kauneuden keskellä on kuitenkin myös ongelmia ja tiedänhän minä, että hevosharrastukseen kuuluu niiden upeiden hetkien lisäksi aina myös murheita. Jaska on syksyn aikana syönyt psyllium-kuurin, oireillut takapolvistaan ja hieman köhinytkin sekä koulusatulakin laitettiin vaihtoon. Taas.

On ihanaa, kun hevonen kehittyy ja kasvaa, mutta kun joutuu ostamaan kahdeksannen satulan hevoselle, jonka on omistanut alle kaksi vuotta, alkaa tämä satularumba jo tulemaan korvista ulos. Monen satulan läpikäyneenä olen joutunut hyväksymään sen tosiasian, että Jaskan selkä muuttuu jatkuvasti. Jouduin siis nielemään pettymykseni, tinkimään omista mieltymyksistäni ja ostamaan satulan, jota voi muokata. Sen takia joudun nyt myymään ihanaakin ihanemman Equipe Oracle -satulani (17"/EW, kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä oonakinnunen@gmail.com), koska tässä vaiheessa en valitettavasti tee mitään satulalla, jota ei voi muokata. Vaikka se olisikin unelmasatulani.

Mutta mikäs sen parempaa kuin kääntyä vastatuulen jälkeen myötätuuleen ja tyynemmille vesille. Vaikka en olekaan vielä ihan sinut uuden Henri De Rivel satulamme kanssa, olen saanut huokaista toistaiseksi helpotuksesta, koska Jaska kyllä liikkuu sen kanssa mukavasti - ja mikä parasta, satulan leveyttä ja toppauksia voi muokata. Ehkä tämä satula pysyisi sopivana muutamaa kuukautta pidempään?

Jaskahan reagoi herkästi pieneenkin epäsopivuuteen satulassa ja olen melko varma, että jotkut syksyn muistakin ongelmista juonsivat juurensa satulan epäsopivuudesta. Herkkyys tässä asiassa on mielestäni vain hyvä asia, vaikka joskus ongelman syyn löytäminen onkin haasteellista. Hevonen on kuitenkin kaikessa se paras mittari, joten on hyvä, että se mittari toimii.

Eikö myrskyn jälkeen olekin aina poutasää?

Pienistä myrskytuulista huolimatta meidän syksy on toisaalta sujunut niin tavattoman hyvin, etten viitsisi lannistua. Jaskan, ja toki myös minun, kehitys on ollut hurjan nousujohteista pieniä notkahduksia lukuunottamatta. Kesän alussahan harjoittelimme vielä helppo B -tasoisia asioita, kun nyt harjoittelemme jo A:n asioita ja parhaimpina päivinä yhteistyö on ihanan soljuvaa. Niinä päivinä voin vain hymyillä ja kiittää tuota upeaa hevosta.

Treenimme on myös monipuolistunut paljon. Vielä ennen kesää maastoilu ei kuulunut ikävä kyllä säännöllisesti viikko-ohjelmaamme, sillä en kokenut maastoja tarpeeksi turvallisiksi tottumattomalle hevoselle. Maastoilusta tuli kuitenkin muuton myötä pakollista, kun olimme pari kuukautta tallilla, josta oli hieman matkaa kentälle ja maneesille. Pakollinen parin kuukauden maastokuuri oli ihan mahtava meille siihen väliin. Aluksihan se oli hieman jännittävää, kun alla oli tottumaton hevonen, jolla ei oltu ainakaan pariin vuoteen maastoiltu kovinkaan paljon, mutta me selvisimme. Nyt maastoilu on ihan vapaaehtoisesti osana viikko-ohjelmaamme, joko yksin tai kaverin kanssa.

Me olemme kehittyneet hurjasti, vaikka itse sen sanonkin.

Jaska on fyysisen kehityksen lisäksi myös aikuistunut henkisesti. Herkkis ja vähän arkahan Jaska on, siitä ei mihinkään pääse, mutta niitä teini-iän oikkuja tuntuu tulevan yhä harvemmin ja harvemmin. Jaska on tyynempi, rohkeampi ja olemme päässeet lähemmäs sitä sujuvaa yhteistyötä, jota tavoittelen. Tunnen hevoseni jo melko hyvin ja ehkä Jaskakin alkaa jo mieltää minut sen ihmiseksi, johon voi luottaa.

Syksy on ollut näiden tuntemusten tasapainottelua. Toisaalta ihan mieletöntä kehittymistä, toisaalta taas pieniä askeleita taaksepäin. Onneksi minulla on vaakakupissa niin paljon hyvää, ettei se ihan hetkessä haihdu pois. Päällimmäisenä syksystä onkin jäänyt positiivinen mieli. Motivaationi on mieletön, Jaskalla alkaa olla sen elämän palaset hyvin kohdillaan, pääsemme kehittymään viikottaisissa valmennuksissa ja Jaskan elämä on monipuolistunut ja rutinoitunut.

Mitä muuta voisin enää edes toivoa?

Kuvat © Hanna P.

Esteet mukaan viikko-ohjelmaan

On todella outoa todeta, että olen joskus aikoinaan kokenut itseni enemmän esteratsastajaksi. Se asiahan korjaantui melko pian, kun emme aikoinaan ostaneetkaan sitä estehevosta, vaan vuokrahevosten ja Majurin myötä kiinnostukseni kouluratsastukseen heräsi. Kouluratsastus on intohimoni, mutta täytyy myöntää, että olen ruvennut jopa nauttimaan estevalmennuksistammekin, joissa olemme käyneet nyt noin kuukauden verran.

1 - Katsokaa tuota Jaskan ilmettä, joku on ihan täpinöissään :) Kuvat ja videot © Hanna P.

Ensimmäinen estevalmennus jännitti minua, sitä en voi kieltää. Edellinen kunnollinen hyppykerta oli minulla vuosien takaa ja Jaskakaan ei ollut ainakaan pariin vuoteen juurikaan koipiaan nostellut. Jaskan intouden ja jännittämisen seassa oli havaittavissa myös huolestumista, joka on kovin tyypillistä Jaskalle uusissa tilanteissa. Hiljalleen huolestuminen on kuitenkin vaihtumassa rentoudeksi ja rohkeudeksi, meillä molemmilla.

Olemme pysytelleet melko helpoissa tehtävissä, vaikkeivat ne siltä aina tunnu - tilanteet tulevat esteratsastuksessa eteen niin nopeasti, eikä valmisteluaikaa ole juuri yhtään! Vaikka olemme siis hommassa aivan amatöörejä, olemme selviytyneet kuitenkin jopa jumppakavaleteista, kolmen esteen sarjaesteistä, muutaman esteen esteradoista ja estekorkeudetkin ovat käyneet välillä jo lähempänä metriä kuin maata! Ihan hyvin, kun ajattelee, että aloitimme esteiden treenaamisen vasta kuukausi sitten.

2

Minun ongelmani Jaskan kanssa liittyvät usein vauhtiin ja siihen, ettei Jaskaa aina huvittaisi kuunnella minua esteiden jo kiiluessa sen silmissä. Kuumuessaan ja minun sählätessä se nostaa estevalmennuksissa herkästi väärää laukkaa ja joskus tuntuu, että vauhdin määrää tuo estehirmu minun keikkuessa vain kyydissä.

Tämänviikkoisessa valmennuksessa aloitettiinkin heti kontrolliharjoituksilla ja ehkä sen ansiosta tunnilla ei tainnut tulla yhtään tilannetta, joissa Jaska olisi ihan oikeasti vienyt minua. Yhtään kieltoakaan ei tullut ja laukat nousivat jo hieman paremmin oikein.

Ensimmäinen tehtävämme oli siis tulla kaksi toisistaan etäällä olevaa puomia aluksi ravissa ja siirtyä niiden välissä käyntiin ja myöhemmin laukassa, josta siirtyminen tehtiin raviin. Aivan älyttömän hyvä kontrolliharjoitus, joka sujuikin yllättävän hyvin. Jaska kuunteli istuntaa hienosti, eikä siirtymisissä ilmennyt mitään ongelmia.

3 - Jos ei muuta, niin ainakin jalka nousee! :D

Puomien jälkeen tulimme muutamia kertoja kolmen kavaletin jumppaa, jonka Jaska suoritti aivan älyttömän hyvin, vaikkei olekaan tehnyt tuollaista aikaisemmin. Jumppailun jälkeinen tehtävä liittyi myös kontrolliin. Tulimme ristikon, jonka jälkeen täytyi tehdä voltti ja vaihtaa laukka, jos se oli väärä. Voltin jälkeen tultiin vielä pysty. Vaikka tämä olikin meille melko haastava tehtävä, onnistui se yllättävän sujuvasti ja viimeisillä kerroilla Jaska tarjosi jo myötälaukkaakin ensimmäiseltä esteeltä laskeutuessaan.

Linkki videoon

4

Seuraava haasteemme oli kolmen esteen linja, jossa ensimmäinen väli oli neljä ja toinen väli viisi laukka-askelta. Isoin ongelmamme tehtävässä oli laukka, jonka Jaska tahtoi koko ajan vaihtaa vääräksi ja minun huono perstuntuma, koska en pystynyt nopeasti esteen jälkeen katsomatta sanomaan kumpi laukka on ja jatkamaan laukan mukaiseen suuntaan. Kuten jo sanoinkin, on todella haastavaa, kun tilanteet tulevat esteillä niin nopeasti!

5

6

Kun tehtävä alkoi sujua, lisättiin siihen mukaan pari estettä ja tulimme muutaman esteen rataa. Jaska alkoi jo hieman väsähtää tässä vaiheessa ja sitä vaivasi pissahätä (jota ei voi suorittaa muualla kuin karsinassa, paitsi äärimmäisen pakottavassa tilanteessa), joten tulimme tehtävän vain pari kertaa ja lopettelimme siihen.

7

Tämänkertainen estevalmennus sujui jälleen paremmin ja helpommin kuin aikaisemmat. Alamme Jaskan kanssa pikku hiljaa löytämään yhteisen sävelen myös esteillä ja Jaskakin osaa jo ottaa rennommin. Estetehtävät ovat älyttömän hyvää jumppaa ja vastapainoa kouluratsastukselle ja sen lisäksi myös hauskaa, joten luulen, että esteet ovat tulleet viikko-ohjelmaamme jäädäkseen.

8

Linkki videoon