Viimeinen päivä ennen kahden viikon taukoa ja suunnittelematon valmennus.
Mikä ihana yllätys sattuikin ennen parin viikon lomaani! Sainkin nimittäin satulan todella nopeasti takaisin toppaajalta ja ehdin osallistua vielä valmennukseen ennen lähtöäni. Oli kyllä niin hyvä valmennus, että minua jopa hieman harmitti lähteä lomalle, kun viimeisenä päivänä sujui niin mukavasti. Ja täytyy myöntää, että kyllä minulla on täällä koti-ikäväkin jo tullut, kaksi viikkoa on nimittäin kovin pitkä aika ilman noita karvakorvia. No, lievitetään (tai lisätään) koti-ikävää muistelemalla parin viikon takaista, hyvin onnistunutta valmennusta.
 |
| Kuvat © Hanna P. |
Valmennuksen varsinaiset tehtävät aloitimme tekemällä pitkillä sivuilla käynnissä väistöä. Tarkoituksena oli väistättää hevosta siirtämällä takapäätä uran sisäpuolelle. Jaskan kanssa minun täytyi ottaa pari kertaa ihan pysähdyksiin asti ja näyttää sille mitä siltä pyydän, ennen kuin väistöt alkoivat jotenkuten sujumaan.
Meillä nämä väistöjutut ovat vielä olleet melko minimaalisia, joten oli ihan ymmärrettävää, ettei Jaska aluksi oikein tajunnut, mitä siltä pyydän. Pidimmekin väistöt ihan pieninä ja lyhyinä ja kehuin sitä heti yhdestäkin väistöaskeleesta. Kyllähän sieltä muutama onnistuneempikin askel tuli, jonka jälkeen Jaska sai aivojumpasta pienen huilitauon.
Pidimme Jaskan kanssa näitä huilitaukoja melko paljon, jotta nuori jaksaa keskittyä, eikä sitä uuvuteta liialla työllä. Aina kun tuli pari onnistumista, jätettiin tekeminen hetkeksi ja levättiin. Taukojen ansiosta jaksettiin Jaskan kanssa kiitettävästi tunnin valmennus, eikä poni tuntunut yhtään väsähtävän kesken tekemisen.
Kun käynti sujui, siirryimme raviin ja jatkoimme vähän erilaisten väistöjen parissa, yhä pitkillä sivuilla. Tarkoitus oli kääntyä lyhyeltä sivulta ennen kulmaa kohti toista lyhyttä sivua, ratsastaa hetki suoraan ja väistättää hevonen loivasti pitkälle sivulle. Meille Jaskan kanssa tehtävää helpotettiin paljon, emmekä lähteneetkään hakemaan varsinaista raviväistöä, vaan meidän piti ratsastaa pitkälle sivulle vain väistön omaisesti ja tärkeää oli saada "väistättävä" pohje hyvin läpi.
Jaskan kanssa meidän loiva väistö oli todellakin vain lähes kääntyminen kohti uraa ja pohkeella kutittelua. Mielestäni tämä oli kuitenkin ihan mielettömän hyvä harjoitus Jaskalle, koska tässä tunnuin saavan ponin hyvin avuille. Tehostimme tätä tekemällä välillä voltin heti uralle, jos sisäpohje ei meinannut mennä läpi. Viimeistään voltilla sain yleensä todella hyvän tuntuman ja ihan yllätyin kuinka helposti kaikki lähtikään sujumaan.
Kun tuli laukkojen vuoro, olin aivan varma, että Jaska kiidättää minua ympäri kenttää ja saan hävetä silmät päästäni. Näin nimittäin oli käynyt valmennusta edeltävällä ratsastuskerralla, kun otin sairasloman jälkeen ensimmäistä kertaa pidemmän pätkän laukkaa. Mutta mitä vielä, Jaska laukkasi paremmin kuin ikinä, niin hyvällä tuntumalla, etten pystynyt kuin hämmästelemään ja nautiskelemaan kyydissä!
Laukkatehtävämme oli todella hyödyllinen, vaikkakin meille melko haastava. Jouduimme tuomaan hevoset pois aitojen tukemalta uralta ja teimme aidoilla nojailun sijaan salmiakkikuviota, jossa ratsastettiin jokaisen sivun keskipisteestä keskipisteeseen kuvan mukaisesti. Todella hyvä laukkaharjoitus, jossa joutui ihan tosissaan ratsastamaan, ettei Jaska valahtanut pois uralta, mutta joka palkitsi kyllä, kunhan sai homman pelittämään.
Salmiakin kulmat ratsastettiin huolellisesti ja suoralla päästin Jaskan aina vähän venyttämään laukkaa, myötäämällä ihan vähän sisäohjasta. Ja mitä laukkaa Jaska esittikään! Etenkin oikea(!) laukka oli todella vahvaa ja tasaista ja vaikka päästin ohjasta, Jaska pysyi tuntumalla. Niin hieno tunne!
Laukkojen jälkeen loppuverkka-tehtävänä teimme pieniä voltteja, joilla asetettiin hevonen vuoronperään ulos ja sisälle. Jaska tuli näiden vastataivutuksien aikana vielä vähän paremmaksi ja loppuun en voinut olla kuin tyytyväinen ruunani suoritukseen, niin hienoja pätkiä se valmennuksessa näytti. Nämä valmennuksen harjoitukset tulevatkin varmasti olemaan osana meidän seuraavien viikkojen ratsastusohjelmaa, ne tuntuivat sen verran hyödyllisiltä ja hyviltä meille.
Valmennuksen aikana ihmettelin itsekseni pariin otteeseen, että osaanko
minä tosiaan
ratsastaa näin. Ilmeisesti jonkun täytyy vain aina herätellä ne taidot esiin, itsenäisesti ratsastaessa kun tuppaa menemään liian helposti sieltä mistä aita on matalin ja pysymään vain siellä mukavuusalueella.
Koska ikinä ei voi olla liian tyytyväinen itseensä, huomaan taas niin monia virheitä omassa ratsastuksessani. Ongelmakseni ovat tulleet käteni, jotka eivät tunnu tottelevan millään. Nyrkit eivät pysy kiinni ja käsi ei pysy oikealla paikallaan tai oikeassa asennossa. Noh, täytyy vain tsempata taas ja korjata tuo virhe pois!
Jaska sai paljon kehuja valmentajalta, on kuulema hieno ja hyvin liikkuva nuorukainen. Kyllä siitä saa olla ylpeä! Saimme hyviä vinkkejä tai oikeastaan ahaa-elämyksiä jatkoa ajatellen, enkä malttaisi odottaa, että pääsen taas ruunan selkään. Enää pari yötä ja koti-ikävä helpottaa, onko sinne Suomeen alkanut tulla jo syksy?
Laukkatehtävämme oli todella hyödyllinen, vaikkakin meille melko haastava. Jouduimme tuomaan hevoset pois aitojen tukemalta uralta ja teimme aidoilla nojailun sijaan salmiakkikuviota, jossa ratsastettiin jokaisen sivun keskipisteestä keskipisteeseen kuvan mukaisesti. Todella hyvä laukkaharjoitus, jossa joutui ihan tosissaan ratsastamaan, ettei Jaska valahtanut pois uralta, mutta joka palkitsi kyllä, kunhan sai homman pelittämään.
