perjantai 17. huhtikuuta 2015

Löysinkö itsesuojeluvaistoni?

Minulle sattui muutama päivä sitten tapahtuma, joka herätti minut todellisuuteen. Tipuin Jaskalta.

Jaska on erittäin nopea käänteissään, tekee nopeita pyrähdyksiä ja lähtee alta hyvinkin liukkaasti, jos sille päälle sattuu. En ole tottunut noin nopealiikkeiseen hevoseen, säpsyilyyn ja pyrähdyksiin, vaikka kyllähän Majurikin niitä joskus teki. Majurin liikkeitä osasin kuitenkin ennakoida hyvin.

Oliko Majuri sitten hidas vai tunsinko sen niin hyvin, en tiedä, mutta Jaska ei ole lainkaan samanlainen. Se lähtee niin vauhdilla, ettei siinä ehdi edes kissaa sanomaan. Tämähän vaatii nyt taas sitä oman reaktionopeuden ja hevosen lukutaidon harjoittelua, mutta mieleeni nousi myös ajatus omasta turvallisuudestani.

Majurin kanssa kaaduttiin useasti, aina kuitenkin säilyttiin ilman suurempia vammoja.

Tällä kertaa Jaska pelästyi ja katosi sivuloikalla alta, jolloin jäin aivan tyhjän päälle. Olin pysymässä kyydissä ja kampeamassa itseäni takaisin tasapainoon, mutta Jaska tekikin sivuloikan perään pienen pukkiloikan ja heitti minut irti satulasta lopullisesti.

Laskeuduin maahan jaloilleni, ohjat juuri ja juuri käsissäni, aivan kuin olisin vain vähän vauhdikkaammin tullut alas kyydistä. Niin tyylikäs ja siisti tippuminen, että harmi kun kukaan ei ollut sitä näkemässä! Ohjat kylläkin loppujen lopuksi irtosivat, kun Jaska jatkoi matkaansa eri suuntaan eli juoksi kentän nurkkaan ja yritti löytää syötävää.

Mitään ei onneksi sattunut, mutta silti se herätti minut. 
Entä jos joskus sattuukin?

Aikaisemmin en ollut edes tullut ajatelleeksi, että onhan minulla varmasti asianmukaiset turvavarusteet? Ajattelin, että tottakai minulla on, onhan minulla aina ennenkin ollut. Kypärä löytyy ja pysyy päässä, sehän se tärkein on, mutta tajusin, ettei se riitä. Allani ei ole enää sitä tuttua ja turvallista hevosta. Majurin kanssa pystyin tekemään sellaisia asioita, joita en vielä Jaskan kanssa tekisi.

Ilman satulaa maastoilu oli Majurin kanssa ihan peruskauraa. Jaskan kanssa en lähtisi vielä hetkeen yrittämään.
Ensimmäisenä päähäni pälkähti tietoisuus siitä, että minulla ei ole turvajalustimia, vain ne Majurin perintöjalustimet, jotka ovat olleet tähän asti ihan riittävät. Mutta jos kyseisessä tilanteessa jalkani olisikin lipsahtanut jalustimeen ja jäänyt jumiin, siinä se olisi ollut - jumissa. Jaska olisi luultavasti säikähtänyt sitä ja olisin raahautunut perässä. Kuten sanoin, ketään ei olisi ollut edes auttamassa tai näkemässä tilannetta. Huh, kamalaa edes ajatella.

Toinen varuste, joka on itseasiassa ollut hankintalistalla jo useamman vuoden ajan, ovat turvakärkiset kengät. Ne aina jostain kumman syystä muistuvat mieleen vasta silloin, kun hevonen hypähtää jalan päälle, kuten Jaska on jo kerran tehnyt. Kun turvallisuusasioita mietitään, niin uusi, notkeampi turvaliivi olisi myös hyvä lisävaruste etenkin hyppäämiseen ja maastoiluun.

On jotenkin käsittämätöntä huomata, että en ole edes miettinyt näitä asioita. Kyllä hevosen varusteita tulee mietittyä, ovathan ne varmasti sopivat, ovathan kaikki jalat nyt suojattu, eihän mitään voi nyt sattua - hevoselle. Entä minä? Eikö pitäisi ajatella edes vähän myös itseään? Pitäisi kyllä.

Olen ostanut Jaskalle nyt kaikenlaista uutta tavaraa, mutta päähäni ei ole pälkähtänytkään ajatella omaa turvallisuuttani, luulin sen puolen olevan kunnossa. Eikö olisi järkevämpää jättää joku hieno satulahuopa ostamatta ja säästää rahaa kunnollisiin jalustimiin? Tämän tajuaminen hävettää minua. Pitikö ensin käydä jotain, joka havahdutti minut, ennen kuin tajusin tarvitsevani päivitystä turvavarusteisiini?

Nuorempana ei välttämättä tullut ajateltua ihan loppuun asti. Maastoon tennarit jalassa, eikä turvajalustimia. Huhhuh, ei näin.

Vai onko minusta tullut pelkuri? Vai vaan vanha?

En minä nuorempana juurikaan tällaisia ajatellut. Onko päähäni soljunut lisää järkeä? Jostain olen saanut lisää sitä kuuluisaa itsesuojeluvaistoa, joka lapsena ja teininä oli minulle vieras käsite. Joka tapauksessa, turvajalustimet ovat nyt hankintalistallani seuraavina. Kun uskomaton tuurini tippumisten suhteen joskus katkeaa, haluan, että turvavarusteeni ovat silloin kunnossa.


Löytyykö muita itsesuojeluvaiston löytäneitä?


30 kommenttia:

  1. Kyllä sitä on tullut mietittyä noita juttuja :) Pari kertaa kun on kolahtanut, niin on kyllä tullut mietittyä omaakin vaatetusta!
    Kypärä päässä - AINA. Ohjasajankin kypärä päässä. Kaverit nauraa, mutta kun ei sitä ikinä tiedä, koska se poni päättääkin yks kaks potkaista. Ajan kypärä päässä - ihan aina. Minua kiusattiin silloin aikanaan, kun 13 vuotiaana (3 vuotta tuli ajettua ilman..) aloin sitä käyttämään - ja oli vieläpä silloisen hoitoponini omistaja, aikuinen nainen, joka nauroi, että "Ethän sä nyt kypärää pistää kun lähdetään julkisille paikoille ajamaan!" Kyllä muuten laitoin, ja olen siitä asti pitänyt sen päässäni :)

    Lisäksi olen yrittänyt pitää turvakärkisiä kenkiä, mutta näin mutakeleillä ne on vaihtunut normaaleihin saappaisiin.. Olenkin sitten varpaideni kanssa varovainen. Viime vuoden loppu puolella sain aika ikävän vamman kun olin reinoissa tallilla... :/

    Lisäksi ihan muutenkin asiallinen pukeutuminen - pitkät vaatteet ajaessa, hanskat, kypärä päässä ja hyvät turvalliset kengät jotka ei tipu jalasta. Että jos tipun, niin on edes vähän kangasta, joka suojaa ihoa. Raviponikin menee helposti sen 40km/h kiitolaukalla lähtiessään..

    Muutenkin vaikka onkin tullut omia poneja, teen kaiken kirjojen oppien mukaisesti. :) Riimuja ei jätetä huonosti päähän, talutaen lyhyellä narulla/ en käännä hevoselle selkääni ym. Inhoan, kun joitakin nuoria hoitajia saa koko ajan olla komentamassa (eivät muuten usko) ennenkun oppivat "meidän tallin tavoille", että turvallisuus ennen kaikkea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä tuollaista painostusta kypärättömyyteen (etenkään aikuisten suusta, joiden pitäisi näyttää esimerkkiä!), onneksi olet ollut fiksu ja olet pitänyt kiinni turvallisuudestasi :) Ihanaa että näytät myös oikeanlaista esimerkkiä nuorille! Minulla ei ainakaan nuorena aina järki kulkenut yhtä nopeasti "hyvien ideoiden" mukana :D

      Poista
  2. Ite taisin sen itsesuojeluvaiston löytää alku talvesta, kun maastoon oltiin menossa liikutusponini kanssa. Tie oli liukas eikä ponilla ollut kenkiä vielä silloin niin yhtäkkiä poni päätti nousta pystyyn ja ympäri meinattiin vetää. Lensin ite siihen jäiselle tielle ja poni jäi vähän kauemmas oottamaan. Onneksi oli kypärä ja turvaliivi käytössä. Sen jälkeen olen aina käyttänyt ratsastaessa turvaliiviä, koska kyseessä on vielä nuori poni . Ja vaikka jotkut ihmetteleekin, että shettiksellä turvaliiviä käytän mutta ei se minua haittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi ei pahemmin käynyt!

      Kyllä niiden shettistenkin kanssa voi huonosti käydä ja jos kyseessä vielä nuori poni niin ihan fiksua suojata itsensä parhaalla mahdollisella tavalla :)

      Poista
  3. Turvakärjelliset kengät kyllä kelpaisivat tännekin, mutta toisaalta tarkemmin ajateltuna en käytä nykyisiä ratsastuskenkiänikään kuin ratsastaessa... Hoidan aina peruskengät jalassa, joilla tallille tulen, ja vasta kypärää päähän laittaessa nykäisen ratsastuskengät jalkaan.
    Turvaliivi olisi toinen, minkä huolisin. Talvella tuli tiputtua kovalle tielle maastossa ilman satulaa, vaikka alkuvauhti oli käynti... Selkä vihoitteli ainakin kuukauden, ja se oli aika tuskaa. Silloin tuli mietittyä, pitäisikö se liivi oikeasti hankkia. Toisaalta me ei hypätä, ja maastossakin suurimmaksi osaksi satula selässä silloin kun mennään käyntiä kovempaa.
    Mutta toisaalta aina voi sattua, aina se hevonen voi säikähtää... Ajattelen aina, että turvakärjelliset ja turvaliivi ovat liian tönkköjä ja jäykkiä, eivät anna liikkua kunnolla. Pitäisiköhän vaan mennä ja etsiä sopivat, ja hetken käytön jälkeen sitten miettiä uudelleen onko tönkkö ja turvallinen parempi kuin vapaa ja ei-turvattu..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tässä aloin pohtimaan, että tulisiko niitä turvakenkiä käytettyä sitten etenkään kesällä, mulla kun tuppaa aika usein olemaan kesäisin jalassa jotkut crocsit tms jotka ei hikoo :D Mutta enköhän mä käyttäisi jos mulla sellaiset olisi!

      Mulla löytyy sellainen yksi TÖNKKÖ turvaliivi ja ehkä siitä onkin jäänyt sellainen paha maku suuhun turvaliivejä
      kohtaan, vaikka nykyään on sellaisia notkeampia, esim itse olen katsonut Horse Comfortin liiviä, se näyttää ihan ohuelta ja notkealta, eikä se ole edes pahan hintainen :) Olisi se hyvä siellä maastossakin, siellä kun tipahtaa yleensä huonommalle pohjallekin jos tippuu.

      Ehkä tässä pikku hiljaa alan kääntyä sen tönkön ja turvallisen puoleen :p

      Poista
  4. Jaska on kyllä melkoisen vikkelä liikkeissään, tuli se sillon viime kerralla todistettua kun Jaskalla ratsastin :D oli tekemistä että pysy kyydissä kun se yhtäkkiä säntäs sivulle.. tuli mieleen pikkusen Emppu -poni, sehän oli semmonen vikkelä saippuapala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samanlainen saippuapala kun Emppu oli, vähän isompi vain :D On siinä kyllä harjoteltavaa että oppii pysymään siellä kyydissä!

      Poista
  5. Hyvä teksti! Itse käytän aina ratsastaessa kypärää. Osaan ennakoida hevoseni liikkeet melko hyvin ja harvemmin tuo keksii mitään kovin äkkinäistä, paitsi juuri viimeksi tänään, jotenkin vaan aina pysyn selässä pitkien jalkojeni ansioista. Olen ehkä hieman liian mukavuudenhaluinen, ettei kypärän lisäksi muita turvavarusteita tule käytettyä, turvakengät painavat liikaa ja turvaliivi on tönkkö. Tietysti nykään turvavarusteet alkavat olla jo niin hyvin suunniteltuja, että ne istuvat ja ovat mukavia päällä, silti sitä mielummin ostaa ylimääräsellä rahalla hevoselle jotain kivaa kuin itselle... En ole ikinä osannut liikoja varoa ja näin on pärjätty tähänkin asti. Jos joskus meiden estehyppelyiden taso nousee, ostan kyllä kunnollisen turvaliivin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mulla on vähän tuo sama, että ensimmäisenä sitä mieluummin ostaa hevoselle jotain kivaa. Nyt kyllä en osta mitään ennen kuin saan ne jalustimet hommattua! :)

      Mulla oli Majurin kanssa tuota samaa, ei oikein aina osannut edes varoa, mutta Jaskan kanssa oon vielä niin vierailla vesillä että itsesuojeluvaisto nostaa päätään :D

      Poista
  6. Täällä yksi itsesuojeluvaiston löytänyt! Me maastoillaan lähes aina yksistään, ja välillä tulee mietittyä, että jos jotain maastolenkillä kävisi, niin siellä sitä oltaisiin yksin keskellä metsää eikä ketään auttamassa. Tämän takia en ikinä lähde maastoon ilman puhelinta ja tarkistan aina, että akkua on jäljellä riittävästi. Mitään vakavaa ei ole onneksi sattunut, mutta kyllä välillä tulee mieleen, mikä kaikki voikaan mennä pieleen silmänräpäyksessä. Hevoseen ei voi koskaan luottaa liikaa, siihen pakoreaktioon ei tarvita kuin pieni ärsyke ja se on menoa... Maastossa käytän aina turvaliiviä ja varvaskoppia jalustimissa, maastakäsitellessä turvakärjellisiä kenkiä, ajaessa aina kypärä päässä. Eiväthän nekään välttämättä pelasta, jos sattuu oikein paha onnettomuus, mutta mieluummin edes yritän suojata itseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on kyllä fiksut tavat! Minä maastoilen lähes aina jonkun kanssa (Iinan kanssa yleensä) ja meilläkin on viimesen vuoden aikana pälkähtänyt päähän tuo että kännykkä pitää olla aina mukana. Nykyään kännykät vaan on niin isoja ettei ne mahdu pikkutaskuihin, ja kesällä olikin hankala miettiä että mihin sen kännykän tunkee, mutta sitten ruvettiin käyttämään sellasta kännykkävyölaukkua tai mikä sen nimi onkaan, ilmeisesti juoksulenkeille suunniteltu. Se on kätevä :)

      Mieluummin joo edes yrittää suojata parhaansa mukaan itsensä, se suojavaruste voi joskus pelastaa vaaratilanteelta tai jopa hengen..

      Poista
  7. Hävettää myöntää, mutta täysin en ole vielä itsesuojeluvaistoa löytänyt. Kyllä kypärä on aina päässä ja turvakengät jalassa, mutta turvaliiviä en ole vuosiin käyttänyt. Jotenkin se vain ei tunnu istuvan päälle, on liian pieni, eikä uutta jaksa/muista ostaa. Tekosyitähän nuo ovat ja aina välillä sitä pohtiikin, että mitäpä jos oikeasti lentäisikin sinne esteen sekaan ilman liiviä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on samanlaisia tekosyitä, pitäisi vaan mennä ja hankkia parempi liivi eikä aina laittaa etusijalle jotain muuta turhempaa varustetta :) Se ei ole kiva sitten miettiä jos jotain sattuu, että miksi en käyttänyt turvaliiviä, siinä vaiheessa nämä tekosyyt rupeaisivat varmasti tuntumaan tyhmiltä.

      Poista
  8. Ootko tehny ite ton bannerin? Ja, jos oot niin teetkö bannereita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tehnyt :) Tällä hetkellä en uskalla enää lupailla bannerintekoja, kun ne nolosti tuppaa aina jäämään tekemättä.. :/

      Poista
    2. Harmi olisin halunnu mun blogiin hienon bannerin, mutta myöhemmin, jos päätät tehä niitä niin ilmotathan mulle :)

      Poista
    3. Täytyy yrittää muistaa, bannerikyselyitä tulee vaan aika paljon niin ei aina muistakaan että keltä kaikilta tullut :)

      Poista
  9. Eihän sen hevosen tarvitse edes säikähtää, että jotain tapahtuisi... Itse olin maastossa tallin luottoratsulla joka sattui vaan kääntymään sivulle ja sitten sitä oltiinkin ojassa hevosen alla. Siellä olikin kiva yrittää päästä veden pinnalle ja kun olin päässyt vähän sivuun niin hevonen kaatui uudestaan päälleni, kun se yritti nousta ylös... Onneksi satulan klipsit aukesivat niin että jalustimet lähtivät irti. (Turvajalustimet eivät siinä auttaneet) Onneksi hevonen säilyi täysin ehjänä ja jotenkin ihmeessä minäkin selvisin vain ruhjeilla. Sen varmimmankin hevosen kanssa voi sattua ja tapahtua ja myös silloin vaikka kumpikaan ei tekisi mitään "väärää". Turvavarusteita kannattaa aina käyttää, mutta tärkein suoja on oma asenne. Ymmärretään riskit, omat ja hevosen taidot ja pidetään järki päässä :) Hyvää kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kuulostaa pahalta! tuokin osoittaa sen että ihan mitä vaan voi tapahtua, milloin vaan ja millä hevosella tahansa. Ehkä kaikkein pahimpia ovatkin juuri tuollaiset ennalta arvaamattomat tapaukset, missä tilannetta ei olisi voinut estää..
      Täytyy tosiaankin pitää se järki päässä aina hevosten kanssa touhutessa!
      Kiitos samoin! :)

      Poista
  10. Järkevää varautua! Itselläni ollut varsoja ja nuoria hevosia. Pidän juoksuttaessakin kypärää ja turvaliiviä ja nuo turvajalustimet ovat ihan must! Aika lailla olen joutunut ostamaan vuosien varrella turvakumirenkaita jalustimiin, kun on tullut lennettyä rodeopukeissa.
    Joskus kaikki turvavarusteetkaan eivät ole riittäneet, koska hevonen on ollut niin mahdoton. Myin juuri yhden tulisieluinen tammani pois, koska sen reaktiot tiettyinä päivinä olivat minulle liikaa... Nousu kynttilään pystyyn ja selälleen kaatuminen ja rodeopukittelu sarjassa, jossa hevonen hyppelehti samalla sivulle ja ympäri: sain lopputuloksena elininikäisen selkävamman. Onneksi tämä liitokavio löysi tällaisesta hevosesta pitävän.
    Sinulla ei tietenkään ole sama tilanne, mutta hanki ihmeessä asianmukaiset turvavarusteet. Harrastaminen on miellyttävämpä ja voit olla rennompi. Eivät ainakaan ratsastaessa jännittyneet fiilikset välity hevosen. Hyvää kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi joo minulla ei ihan noin hurjaa menoa ole, ei se harrastaminen oikein olisi enää kivaa, jos joutuisi pelkäämään turvallisuutensa puolesta :) Turvajalustimet ovat nyt kyllä minulla ehdottomasti seuraavana hankintalistalla!
      Kiitos samoin sinulle! :)

      Poista
  11. Itte oon vasta 12, mutta tän lähemmäs 5-vuotisen ratsastusurani aikana ei oo kyllä tullut mieleenkään kiivetä minkään ponin kyytiin ilman järkevää turvavarustusta. Kaverit on käynyt vuokristensa ja puoliponiensa kyydissä ilman millastakaan suojavarustusta, ja on mut pistetty yksi tällainen tilanne kuvaamaankin. Onneksi tossa tilanteessa hevonen pidettiin paikallaan, mutta en silti varsinaisesti nauttinut tän kuvaamisesta, kun oltiin vielä sellasessa paikassa, että kun hevonen ottaa jalat alle ja menee, niin ei sitä kyllä helpolla kiinni sais.
    Itse käyn viisi kertaa viikossa tallilla. Yksi ratsastuskoulutunti, jossa on tietenkin kypäräpakko. Tällä tallilla yksäriomistajat saa kyllä kuulla kunniansa jos hevosen kyydissä keikkuvat ilman kypärää.
    Tunnin lisäksi mulla on yksi hoitopäivä 6-vuotiaaksi kääntyneelle poniruunalle, yksi ikääntyneelle suokkiruunalle, ja kaksi toiselle suokille. Ponin kanssa oon ihan supervarovainen, sillä kyseisellä elukalla sattuu olemaan vetopaniikki, joten sitä ei missään tilanteessa saa sitoa kiinni. Kilttihän poni on, mutta nuori. Tämän ponin tallilla on myös sääntö, että alle 12-vuotiaat käyttävät myös hoitotilanteissa kypärää, joka onkin minusta tosi hyvä juttu.
    Suokit asuvat ratsastuskoululla jossa käyn tunneillakin, ja siellä hevoset hoidetaan sidottuina, joka on myös hyvä, koska vaikka tämänkin ratsastuskoulun hevoset ovat hoitaessa hirmu kilttejä, on se silti aika iso tälli kun 500-700kg tulee syliin.
    Sitten on vielä vuokraponini. Tuolla tallillahan nyt kukaan ei voi jatkuvasti valvoa, että on suojakamat päällä. No, silti ne ovat kyllä aina mukana. Kerran unohdin kypärän kotiin. No, se tarkoitti automaattisesti sitä, että poni liikutetaan maasta käsin. Tallin aikuiset vaikuttavat myös olevan varsin tunnollisia suojavarusteittensa kanssa.
    Nyt hankintalistalla ovat turvaliivi ja turvakärkiset kengät, molemmat kun jäivät pieniksi.
    Pahoittelut pienoisromaanin pituisesta kommentista, mutta postauksesi oli hyvä, ja tosi kivasti toteutettu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimintatapasi kuulostaa kyllä fiksulta! :)
      Minullakin on tuosta vetopaniikista kokemusta, Majurilla sellainen pienimuotoinen oli, enkä sitä mielelläni sitonut mihinkään kiinni yhdestä narusta. Kahdessa narussa pystyi hyvin olemaan kiinni esim käytävällä, mutta puomilla yhdestä narusta ei.
      Kiitokset kehuista! :)

      Poista
  12. Itse en koskaan taluta hevosia ilman käsineitä. Olipa kesä tai talvi. Olen kerran elämässäni polttanut käteni niin pahasti nailonnaruun hevosen vauhkoonnuttua, etten halua kokea sitä toista kertaa. Minulla on myös turvakärjelliset kengät, joita käytän aina hevosten kanssa touhutessa. Nykyiset turvakengät on kyllä sen verran järeät, että pitää ehkä hankkia kevyemmät kesäksi. Mutta esim. crogseissa en käsittele hevosia koskaan, vaikka saatan ne jalassa muuten puuhastella tallilla. Ratsastaessa minulla on aina kypärä ja käsineet ja kannalliset kengät. Suurimmalla osalla tallin hevosista on turvajalkkarit satuloissaan. Myös muut varusteet ovat asianmukaiset, ehjät ja turvalliset. Koska en maastoile enkä hyppää, niin en toistaiseksi ole hankkinut turvaliiviä. Niinä harvoina kertoina kun menen maastoon, lähden aina kaverin kanssa ja lainaan joltain turvaliiviä.

    Minusta on todella typerää, että kypärättä ratsastamista perustellaan "Tää hevonen on pomminvarma, tunnen tän niin hyvin, tää ei tee mitään" -lauseilla. Eihän sen hevosen tarvitsekaan tehdä mitään erityistä, mutta silti ratsastaja voi tippua selästä alas. Ihmiset ei jotenkin osaa ajatella, et ne voi vaikka pyörtyä hevosen selässä, tai hevonen voi kompastua, tai yht'äkkiä puskasta ihan oikeasti hyppää joku elukka eteen, jota hevonen pakoeläimenä TAATUSTI säpsähtää! Tai sitten jonkun toinen hevonen törttöilee ja hyökkää sun hevosen kimppuun, tai auto ajaa päin ratsukkoa ja hevonen peruuttaa ojaan... Ihmiset ei ajattele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh minäkin opin pitämään hanskat kädessä lastatessa, kun erästä villimpää ponia lastatessa poltin käteni, kun olin unohtanut laittaa hanskat!
      Voi kun minäkin olisin noin tunnollinen turva-asioiden kanssa, ihan tosi hyvältä kuulostaa sinun toimintatapasi :)
      Joo, ei pomminvarmaa hevosta olekaan. On typerää perustella kypärättömyyttä noin, koska aina kun se tippuminen ei ole estettävissä, vaikka olisi kuinka hyvä ratsastaja tai turvallinen hevonen..

      Poista
  13. Olen itse huomannut että mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enemmän sitä itsesuojeluvaistoa tulee, sekä rupeaa ehkä vähän pelottamaan asiat hevosten kanssa joita ei ennen ole ollenkaan ajatellut.
    Aina olen tykännyt enemmän niistä vauhdikkaammista hevosista, mutta nykyään se melkein hirvittää nousta vauhdikkaan hevosen selkään, kun koko ajan on mielessä että mitä jos putoan ja kypärä halkeaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, saman olen minäkin huomannut.. ;) Nyt ajattelee kauhulla niitä joitain juttuja, joita teki nuorempana. Ja nuorena oli aina valmis "hulluimmankin" hevosen selkään, nyt en välttämättä menisi ja esimerkiksi maastoon lähden vain hevosen kanssa, jonka tiedän/olen nähnyt olevan turvallinen. On nimittäin kokemusta "maastovarmasta" hevosesta, joka ei sitten ollutkaan varmaan koskaan edes nähnyt autoja..!

      Poista
  14. kiva postaus! Ihan hyvähän se vaan on jos itsesuojeluvaisto tallella :D oma itsesuojeluvaisto löytyi kun olin maannut kymmenisen päivää sairaalassa enkä tiennyt mitä on tapahtunut (olin yksin tallilla ja mut löydettiin tajuttomana, naama verillä ja luut sirpaleina :d)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Huh kuulostaa kyllä pahalta! Eikä varmaan saatu tietää mitä sinulle oli käynyt? :/

      Poista