keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Niin hyvä fiilis!

Vaikka kenttä ei ole vielä aivan sula, en saa ketään kuvaajaa mukaan ja Jaskakin on kevyemmän jakson takia varustettu pöllöenergialla, olen silti liikkeellä todella hyvillä fiiliksillä - pääasiassa maanantaisen ratsastuksen takia.


Viime vuonna sää oli asia, joka kypsytti minut maneesittomaan talliin. Luontoäidiltä sai anella useampaan otteeseen hyvää ratsastussäätä ja aina täytyi miettiä, että missäköhän kunnossa se kenttä tänään on. Treeneihin ei saanut ollenkaan suunnitelmallisuutta ja lopulta Majuri muuttikin viime keväänä maneesitallille. Nyt olen kuitenkin taas samassa tilanteessa, maneesittomalla tallilla hevoseni kanssa. Voin todeta, että kun maneesin makuun kerran pääsee, ei siitä ole paluuta.

Kenttä on ollut vaihtelevassa ratsastuskunnossa viimeiset pari viikkoa ja olemme treenanneet täysin kentän ehdoilla eli lähinnä käyntiä ja pieniä ravipätkiä. En haluaisi valittaakaan, koska positiivisesti ajateltuna tästäkin on ollut hyötyä. Olen nimittäin aika hyvin saanut käyntityöskentelyillä lisää tuntumaa Jaskaan ja ruvennut ratsastamaan sitä käyntiäkin paljon tarkemmin. Yleensähän ne käyntityöskentelyt tuppaavat jäämään minulla liian lyhyiksi.

Nyt onneksi näyttäisi siltä, että kevät on tulossa vauhdilla ja kenttäkin on lähes kokonaan sulanut. Olenkin, ainakin hetkellisesti, päässyt jo yli tästä pienestä sää-masennuksesta ja tällä hetkellä minulla on hyvät fiilikset Jaskasta ja kaikesta ylipäätään. Motivaatio on todella korkealla ja tahtoisin jo päästä ratsastamaan itse Jaskalla useammin kuin 3-4 kertaa viikossa ja tekemään vähän monipuolisempaa treeniä.



Maanantaina Jaska pääsi liikkumaan pitkästä aikaa kunnolla, kun aurinko oli sulattanut kentästä jo ison osan. Meinasinkin tallille tullessa revetä riemusta, kun näin, että kenttä oli lähestulkoon kokonaan sula! Jaska taisi myös huomata sen, koska menohaluja kyllä löytyi. Milloin se keksi pelätä jotain, milloin olisi mielellään juossut alta pois ja milloin olisi halunnut mennä omia teitään piittaamatta ratsastajasta. Ei kuulosta kovin mukavalta ratsastuskerralta ja aika vääntämistä se olikin, mutta onneksi olin niin innoissani kentän kunnosta, että jaksoin keskittyä ratsastamiseen. Loppua kohden Jaska alkoi rentoutua ja rauhoittua ja viimeinen vartti oli kyllä todellinen kiitos siitä naama punaisena tehdystä työstä!

Jaska on kyllä ollut ihanaa vaihtelua ratsastuksiini, koska se on mukavan erilainen ja haastavakin verrattuna hevosiin, joilla olen tottunut menemään. Se vaatii ratsastajaltaan hirmuisesti keskittymistä ja tarkkoja, oikeanlaisia apuja, mutta siitä kuoriutuu ihanan notkea ja miellyttävä ratsastettava, kun sen vain saa vertymään ja avuille. Tasainen se ei vielä ole ja väsyy melko nopeasti, jonka takia maanantainakin lopettelin ennenkuin se alkoi liikaa väsähtää ja painamaan kädelle. Ihana hevonen kaikin puolin, harmi etten ole saanut nyt ollenkaan uusia kuvia tai videota, niitä tahtoisin itsekin päästä näkemään.

Olen niin tyytyväinen tuohon minun pikku heräteostokseeni



6 kommenttia:

  1. Oi, minulla oli viime kesänä 2010 syntynyt musta cobbi , samasta isästä ratsutettavana. Mahtava tapaus, niin herkkä ja potentiaalinen. :) Mukava seurata teidän menoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Noiden isä on kyllä niin upea :)

      Poista
  2. Mä voisin tulla joskus kuvaamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! :) Joku vkloppu vois olla hyvä :)

      Poista
  3. Ihan samat ongelmat täälläkin :/ vielä viikko sitten meidän kenttä muistutti enemmän jääkiekkokaukaloa kuin ratsastuskenttää, mutta nyt se on jo puoliksi sula :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalontoveri siis :D Onneksi kenttä näyttää sulavan nopeasti, kunhan nyt ei enää mitään takatalvea tulisi.

      Poista