perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ei pidä nuolaista ennen kuin TIPAHTAA

"Ihanaa, kun Majuri ei kerää juurikaan ylimääräistä energiaa ja on rauhallinen, 
vaikka onkin ollut kevyemmällä liikunnalla."

Tiesin jo sillä hetkellä, kun päästin tuon lauseen suustani, ettei olisi pitänyt sanoa. Olimme Iinan kanssa juuri lähteneet kohti lähipolkua, olin matkassa pelkän riimun kanssa ja tarkoitus oli käydä vain köpöttelemässä. Menin sitten siinä alkumatkasta kehumaan rauhallisesti käyttäytyvää Majuria. Olisi pitänyt jättää ne kehumiset myöhemmäksi. Facebookissa meitä seuraavat jo tietävätkin miten tässä "köpöttelyreissussa" lopulta kävikään.

Ensimmäinen asia, jolla hevoset todistivat, että me ei tosiaankaan olla rauhallisia, oli ravipätkä. Pienten loikkien jälkeen Majuri meni aluksi ihan nätisti, mutta hevoset saivatkin jostain kipinän ja lähtivät painelemaan tuhatta ja sataa. Majuri laukkasi ja vuoroin kiitoravasi edellä painelevan Dessin kintereillä. Vauhdilla siis mentiin se "ravi"pätkä. Onneksi nuo hepat eivät sentään kovinkaan usein ryöstä, ja nyt koputan puuta oikein olan takaa, joten kun pääsimme ylämäen huipulle, hiljensivät ne automaattisesti vauhtiaan.


Laukkapyrähdyksen jälkeen lähinnä vain nauratti, Majurihan oikein syttyi pienten loikkapukkien säestyksellä. Tyytyväisesti pärskien jatkettiinkin loppumatka rauhassa kävellen. Kunnes Majuri astui takajalallaan jonkun oksan päältä RÄKS! ja eiköhän Majuri ponkaissut säikähdyksissään isoilla loikilla eteenpäin. En tiedä pukittiko Majuri siihen lisäksi vielä, mutta sen tiedän, että lensin jo peppu irti selästä ennen kuin ehdin tajuta tilannetta. 

Tajusin, että Majuri ei tule perässä ja ilmalentoni päättyy väkisinkin maan kamaralle. Yritin vielä ottaa harjasta kiinni, mutta turhaahan se oli siinä vaiheessa, kun lennät aivan eri suuntaan kuin hevonen. Tumahdin yläselkä edellä kovalle maalle ja pääni rusahti maahan. Voimakas, korvissa soiva rusahdus kuului onnekseni kypärästäni, ei päästäni. Ilmat lähtivät oikein voimalla pihalle ja jysähdys tuntui luissa ja ytimissä.

Majuri jähmettyi siltä seisomalta paikoilleen, ihmetellen, miten ihmeessä minä nyt tuolla tavalla putosin. Täytyy olla kyllä kiitollinen, että siinä tilanteessa hevoset pysyivät rauhassa paikoillaan. Ei siinä happea haukkoessa ja itseään keräillessä olisi pystynyt vielä lisäksi pitämään riekkuvaa hevosta kiinni. Kun hengitykseni taas kulki, hyppäsin takaisin Majurin selkään ja loppumatka mentiin ihan oikeasti rauhassa.

Oli kummallista, että ylipäätään tipuin Majurin selästä. Näiden vuosien aikana olen tippunut Majurilta kolme kertaa, tämä oli neljäs kerta ja olen aina sanonut, että tuon hevosen selästä ei helpolla tipu. Mutta niin se vain menee. Se rauhallisin, tutuin ja turvallisinkin hevonen voi aina säikähtää ja voit tipahtaa odottamattomissakin tilanteissa. Joten käyttäkää kypärää. Ihan jokaisessa tilanteessa, ihan jokaisella hevosella. Myös sillä tutuimmalla, ei täältä koskaan tipu -hevosella. Aina saa ostettua uuden kypärän, mutta uutta päätä et saa rikkoutuneen tilalle.

Luulen, että tänään kypäräni pelasti minut vakavemmalta onnettomuudelta. 
Jos se järkyttävä rusahdus olisikin kuulunut kallostani, olisinko tässä enää kirjoittamassa?


14 kommenttia:

  1. huihui, onneks ei tosiaankaan kypärän ansiosta käyny mitään vakavampaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Olisi kyllä sattunut pahasti ilman kypärää.

      Poista
  2. Kypärän käyttö on toden totta pieni vaiva siihen nähden miltä kaikelta se voikaan pään säästää. Onneksi ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
  3. Onneksi ei käynyt mitään vakavampaa, vaikka aina tippuminen on ikävää. Majurikin onneksi viisaana jäi odottamaan eikä lähtenyt pinkomaan karkuun!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Majuri on kyllä siitä ihana, että jähmettyy paikalleen aina kun olen tippunut. Raukka säikähtää aina varmaan enemmän kuin minä :)

      Poista
  4. Pelottaa jo aatella, mitä ois tapahtunu ilman kypärää!

    Mutta tottahan se on, että joskus siltä helpoimmaltakin heposelta tipahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahasti olisi varmasti kyllä käynyt kun pää iskeytyi kunnolla jäiseen maahan :/
      Niinpä, helppo ja laiskakin hevonen voi tuolla tavalla säikähtää.

      Poista
  5. Rikkoutuiks sun kypärä? Rusahdus kypärässä vaikuttaa sille, et se ainanki lohkes tai meni jostai kohti rikki. Onks sul siit kuvaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoisesti se näyttää suht ehjältä, vähän vaa naarmuja, mutta vaihtoon se menee kyllä. Sisältä varmaan rusahti jotain rikki, sen verran kova rusahdus kuului.

      Poista
  6. Nyt sit pistät kyllä kypärän vaihtoon :D Huhhuh, luojan kiitos ei käyny pahemmin! :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt kyllä lähtee kypärä vaihtoon. Vielä ku osais päättää että minkä kypärän hankkis :D
      Onni tosiaan, että selvisin lihassäryillä ja mustelmilla.

      Poista
  7. Sen jälkeen kun mua potkas hevonen päähän, on mulla ollut kypärä päässä ihan hoitotilanteissakin. Jos mulla olis ollu kypärä päässä sillon kun hevonen päätti pikkusen sohasta takasella niin ois varmaan mun pääkallo selvinny ehjänä vaan eipä sitä kypärää ollut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kamala :( Täytyisi kyllä minunkin opetella pitämään kypärää päässä myös hoitotilanteissa!

      Poista