tiistai 13. elokuuta 2013

Kuinka hengittäisin, jos näitä ei olisi?

Jotkut ihmiset eivät ymmärrä eläimiä. He eivät näe sitä mitä minunlaiseni ihmiset näkevät. He eivät ymmärrä miten joku eläin voi olla niin tärkeä, sehän on vain eläin. He eivät ole eläinrakkaita ihmisiä.

Minä olen pienestä pitäen tykännyt eläimistä. En ole koskaan pelännyt niitä, vaan ne ovat olleet ihania ja olen aina halunnut rapsutella niitä. Jo naperona pidin hevosleluista, vauvakirjassani lukeekin lempileluistani "Hevoset ovat mieluisia ja satuhahmot."



Meillä on ollut lähes aina perheessämme koira. Hevoset astuivat kuvioihin ala-asteella. Meillä on Iinan kanssa ollut myös kaksi kesyrottaa, kun olin yläaste-ikäinen. Eniten olen kuitenkin aina pitänyt koirista ja hevosista. Pienet jyrsijät ja muut ovat söpöjä, mutta isommat eläimet ovat olleet kuitenkin niitä kiinnostavampia, ehkä niiden älykkyyden, laumavaistojen ja sitoutumisen takia.

Yleensä aina eläimet ovat olleet minulle sellaisia, jotka ovat lohduttaneet kaikkein parhaiten. Ne osaavat viedä ajatukset pois ikävistä asioista. Ne kuuntelevat.
Eläimet voivat olla hankalia, mutta ne eivät koskaan satuttaisi mistään inhimillisestä syystä, ne eivät ole kateellisia, ne eivät juorua tai pahoita mieltäsi tahallaan. Ne voivat olla vihaisia, mutta vain, jos ihminen on tehnyt jotain sellaista miksi ne olisivat. Eläimet ovat vilpittömiä ja aitoja. Ne eivät teeskentele.

Eläimet ovat sellaisia, jotka saavat rauhoittumaan, innostumaan tai purkamaan ajatuksia. Ne antavat sitä mitä tarvitset juuri sillä hetkellä. Osaan itse toimia paremmin eläinten kuin ihmisten kanssa. Niille ei tarvitse puhua juuri oikealla tavalla, ei haittaa, vaikka olet ujo tai ulkonäkösi on rähjäinen. Ne eivät pilkkaa sinua, eivät halveksi tai oleta sinulta jotain. Kunhan vain olet sydämelläsi mukana ja kohtelet niitä hyvin. Eläimille kelpaat juuri sellaisena kuin olet.



Minulle ratsastus ja hevosten kanssa työskentely on myös henkireikä. Ilman sitä luultavasti sekoaisin. Ratsastaessa ja hevosten kanssa saa vain olla ja antaa ajatusten virrata. Pääsee hetkeksi irti siitä muusta elämästä ja saa viettää omaa laatuaikaa. Kaikilla on erilaiset keinot rentoutua, mutta hevostelu on ilman muuta minulle se tapa. Ilman eläimiä elämä olisi kovin synkkää ja ankeaa. Kuolisin tylsyyteen ja olisin varmasti ärtynyt ja ärsyttävä.

Tämän kaiken huomaa parhaiten silloin, kun sitä ei pääse tekemään. Olen ollut nyt kipeänä, enkä ole käynyt neljään päivään tallilla. Ja sen huomaa. Tällä hetkellä olen aivan levoton ja tulen hulluksi täällä neljän seinän sisällä. Myös poikaystäväni on huomannut tämän sekopäisyyteni ja kysyikin tänään Johtuuks toi siitä, ku et oo päässy ratsastamaan? Voisin sanoa, että suurimmaksi osaksi kyllä johtuu.



Joskus ajattelen varovasti, että mitä tulee käymään sitten, kun Majurista aika jättää? Se on pelottava ajatus, enkä tosiaankaan tiedä, enkä kunnolla halua sitä ajatellakaan. Onnekseni minulla on (toivottavasti vielä pitkään) Aatu, josta on tullut todella tärkeä karvanaama elämässäni.
Mikään tai kukaan ei kuitenkaan tule koskaan viemään tai täyttämään Majurin paikkaa tai antamaan sitä, mitä Majuri on minulle antanut. Toivon kuitenkin, että tulen tapaamaan vielä monia yhtä upeita hevosia kuin Majuri on. Ja annan muille hevosille mahdollisuuden sitten, kun sen aika koittaa.



Tämän tekstin perusteella vaikutan eläinhullulta erakolta, mutta tottakai tärkeät ihmisetkin ovat minulle rakkaita ja tarvitsen heitä. Eläimet kuitenkin ovat aivan omaa luokkaansa. Niiden kanssa on niin paljon helpompaa ja ne osaavat lohduttaa, iloita ja surea jo pelkällä olemuksellaan kanssasi, ilman sanoja. Enkä voisi koskaan kuvitella olevani ilman niitä.

Kuinka hengittäisin ja antaisin sieluni hengittää, jos eläimiä ei olisi?


16 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus ♥

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana postaus! Eläimet on kaikki kaikessa, niitä ilman ei voisi elää <3

    VastaaPoista
  3. Itselläni on vähän samat fiilikset uskoni kanssa. Monetkaan eivät pysty ymmärtämään, miten tärkeä Jumala on minulle elämässäni. Toki eläimilläkin on oma paikkansa sydämmessäni. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti uskon kanssa on täysin samanlaisia asioita havaittavissa ja luultavasti vielä vahvempana ja enemmän! Tsemppiä jatkoon :) Jotkut ihmiset eivät vain osaa asettua toisen asemaan tai hyväksy toisia ihmisiä sellaisina kuin ovat.

      Poista
  4. Tämä on niin totta!
    Hankalaksi asian tekee, jos samassa taloudessa asuu eläinrakas ja ei-niin-eläinrakas henkilö, yhteentörmäyksiä sattuu välillä väkisinkin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, minullakin on kyllä kokemusta tuosta, mutta ei sitä vaan pysty selittämään, jos toinen ei ole eläinrakas ihminen :(

      Poista
  5. Täällä ollaan niin samaa mieltä! Itselleni eläimet ovat kyllä todella tärkeitä, olen huomannut, että kun minulla oli poni ylläpidossa ja sen kanssa touhusin kaikkea jokapvä (asui siis pihassa kun on talli), ja vaikka minulla oli silloin henkisesti todella raskasta, koulussa ei oikein mennyt hyvin ja oli vähän pientä kiusausta yms. mutta silti, silti jaksoin, koska menin usein tallille surullisena, tulin iloisena, se oli semmoinen poni että<3 mutta valitettavasti poni jouduttiin lopettamaan viime syksynä, sen jälkeen olen kyllä huomannut että olen ollut kireämpi yms. kun en ole päässyt niin usein heppailee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista :) Tuota minäkin olen ajatellut, että mitäs sitten kun Majuria ei olekaan enää ja ei pääse tallille niin usein tai ei ole sitten enää kunnollista syytä mennä tallille :(
      Tsemppiä sinulle, toivon todella, että löydät jonkun uuden hevostuttavuuden, jonka kanssa voit touhuta enemmän! :)

      Poista
  6. Luin otsikon eka että kuinka kengittäisin... aattelin jo että mitä sä oot ruvennu touhuumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäki itseasiassa ite luin sen kerran niin :D ku toi koukerokirjain on tollanen harhaanjohtava :D

      Poista
  7. Mieti et mäkin ehdin näkee ne teijän rotat!!! :O huh huh! Mut en kestä tota sun ja äijän ekaa kuvaa, vähän ssulob lyhyet hiukset! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai oikeesti, enpäs muistanutkaan! :D
      Heh, niin on, tyyliin johonkin olkapäille ylettyvät :p

      Poista