maanantai 4. maaliskuuta 2013

Pelottaako?

Polvissa tuntuu hento, mutta lamaannuttava tutina. Jännityksen tuoma myllerrys vatsassa. Kädetkään eivät tahtoisi totella, tuntuu kuin olisi usvassa. Ajatus ei kulje.

Se ei pelaa, joka pelkää.

Tämä pätee myös ratsastuksessa. Hevosten kanssa on vaikeaa, tai jopa vaarallista, toimia, jos pelkää. Hevoset aistivat ihmisten tunnetilat erittäin hyvin ja epävarma, peloissaan oleva ratsastaja antaa hevoselle käsityksen, että nyt tarkkana, täällä on jotain pelottavaa!



Pelätessä luottamus hevoseen ja omaan itseensä tuntuu mitättömältä ja itsevarmuus rapisee. Tästä johtuen pelätessään usein epäonnistuu. Jatkuvat epäonnistumiset vain lisäävät pelkoa ja luottamus horjuu ja tästä seuraa jatkuva kierre. Noidankehä pitäisi pysäyttää ja miettiä, mitä oikeasti haluaa. Onko välttämätöntä tehdä sellaista, jota pelkää?

Me suomalaiset olemme siitä kummallisia, että meidän halumme onnistua on pienempi kuin pelkomme epäonnistua. Olemme epävarmoja itsestämme ja vähättelemme taitojamme. Emme halua joutua muiden pilkan kohteeksi, mutta toisaalta emme halua näyttää nössöiltäkään. Tottakai minäkin teen, kun tuokin tekee!

Meidän pitäisi tajuta, että emme tee tätä muita varten, vaan omaa itseämme varten. Ei ole pakko tehdä ollenkaan, jos ei tahdo. Epäonnistumista ei tarvitse pelätä, koska virheistä oppii, kaikki epäonnistuvat joskus. Sitä paitsi epäonnistumisenkin pelko on pelkoa, joka vaikuttaa sinun ja hevosesi työskentelyyn. Mitä enemmän luotat, sitä paremmin onnistut!

Pää pystyssä, miten sattuu mennään, mutta silti hymyilyttää!


Epäröinti ennen estettä kieltääköhän tää, se yksi tietty pelottava hevonen apua, entä jos toi puree tai pelko siitä, että hevonen ryöstää maastossa ovat jonkinasteisia pelkoja. Pieni jännitys on tietenkin sallittua, mutta jos ei usko itseensä ja luota siihen mitä tekee, ei usein onnistu.

Pelon voi voittaa luottamuksella ja pienillä askelilla kohti päämäärää. Kannattaa aloittaa pienistä asioista eikä heti ensimmäisenä yrittää sitä mitä tavoittelee. Jos yrittää, vaikkei osaa, saattaa helposti epäonnistua ja epävarmuus asiaa kohtaan alkaa pinttyä mieleesi.

Ei pidä korottaa estettä, ennenkuin pienemmät sujuvat, ei pidä laukata maastossa, jos käynti ei suju, ei pidä käsitellä hevosta, jota pelkää. Kuka sinua pakottaa, tarvitseeko sinun, jos et oikeasti ole vielä valmis tai et halua? Ei kaikkien tarvitse tehdä samoja asioita. Nauti niistä pienistä asioista, joita sinä tykkäät tehdä ja joissa pystyt luottamaan itseesi ja hevoseesi. Niistä tulee onnistumisia ja onnistumiset ovat luottamuksen edellytys.

Wallu jättiläinen

Olen itse vasta jälkeenpäin tajunnut, oppinut siis kantapään kautta, luottamuksen merkityksen ratsastuksessa. Tein asioita, vaikken ollut vielä itse valmis ja ennenkuin luottamukseni hevoseen oli kohdillaan. Luulen, että tämä on melko yleinen virhe, joka ei välttämättä ole kuitenkaan haitallista, mutta etenkin epäröivällä, raa'alla ja ratsastajan tunnetiloihin herkästi reagoivalla hevosella, kuten Majurilla, omakin epäröinti johtaa usein epäonnistumiseen.

Se virhe, jonka tein oli osallistua estekisoihin, vaikka en ollut valmis. Me emme ratsukkona olleet valmiita. Majuri kielteli jonkun verran esteille ja kisoista napatut hylätyt suoritukset vain kasvattivat epävarmuuden kasaani. Tajusin kuitenkin lopettaa koko touhun hetkeksi, koska en enää halunnut mennä epäonnistumaan radalle. Halusin opetella ensin kotona.

Silloin syytin hevosta, Majuri ei osaa vielä tarpeeksi, se on liian epävarma, vaikka todellisuudessa minun olisi ollut syytä katsoa myös peiliin. Minä se epävarma olin. Hylätty rata ensimmäisissä estekisoissamme oli laukaissut kierteen. En hetkeen luottanut Majuriin tippaakaan esteillä.

Meni pari vuotta ennenkuin uskalsin lähteä koittamaan uudelleen estekisoja. Pelkäsin epäonnistuvani. Olin kuitenkin parin vuoden aikana saanut Majuriin ihan uudenlaista luottamusta ja luotin hevoseen täysillä. Sitä luottamusta oli jo vaikeampi rikkoa, joten ajattelin kokeilla. Jos menee metsään, niin sitten menee, eipähän ainakaan tarvitse enää osallistua estekisoihin. Mutta sijoituksiahan sieltä tuli, koska minä luotin hevoseeni.

Olin joskus myöhemmin katsomassa Iinan ja Dessin estekisoja ja huomasin, että Iina hieman epäröi ennen rataa. Muistin itseni Majurin kanssa ensimmäisissä estekisoissamme ja mietin, mitä silloin olisin halunnut kuulla. Huikkasin Iinalle juuri ennen radalle menoa Luota siihen hevoseen

Iina sijoittui niissä kisoissa kolmanneksi 16 ratsukosta ja sanoi radan jälkeen,
nyt mä oikeesti luotin tähän hevoseen!


10 kommenttia:

  1. voooi Pikkiksen kanssa pingotaan menemään tuolla takana tossa vikassa kuvassa :D tostaki kuvasta on aikaa varmaan miljoona vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Olispa vielä hiekkamontut.. Ja vähän Pikkiskin näyttää joltai ponilta tossa :D

      Poista
  2. Ihana postaus!! :)
    Tuli hirmu hyvä fiilis kun luki tätä, oot osannut niin hyvin kertoa tässä just semmosia asioita, mitkä mulle on ainekin joskus ollu semmosia, että pelottaa. Oikeesti ääöäöä mulla olis vaikka mitä kirjotettavaa tähän mutta nyt meni vaan sanattomaks :D
    mä niiiiin tykkään tästä blogista! :)

    http://niinajavinka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että tekstistä oli iloa sinulle! Kiitos kivasta, päivää piristävästä kommentista! :)

      Poista
  3. Minkä kokonen toi Wallu oikeen on? :D Näyttää ihan joltain megasuurelta norsulta! Mut tosi hieno postaus; hyvin kirjotettu, ja aloin miettimään omaa ratsastustani ja suhdetta hevosiin :) Kiitos, valoitit mun päätäni huimasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä jättiläinen, oliskohan säkää 175cm :D
      Kiitos paljon kivasta kommentista ja ihanaa, että postaus valoitti mieltäsi! :)

      Poista
  4. Hyvä postaus ja ihan asiaa puhut! :)

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva postaus, pistää miettimään myös omalla kohdalla :)

    VastaaPoista