sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Pakkaspäivä

Metsä on aivan hiljaa.
Vain lumi narskuu kavioiden alla ja pakkanen kipristelee poskissa.
Ei kiire mihinkään.
Vain kultainen auringonvalo, joka saa lumen kimmeltämään.
On aika rentoutua.
Vain minä, hevonen ja metsä.



Hiljainen metsäpolku on ihana paikka ratsastaa. Kirkas pakkaspäivä, lämmittävä hevosen selkä eikä kiirettä mihinkään. Luonto nukkuu, mutta aurinko paistaa ihanasti puiden lomasta. Voi vain huokaista ja rentoutua. Tänään (lauantaina) oli ihana maastopäivä. Juuri sopivan rento tällaisille pakkaspäiville.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähän talviseen postaukseen lisään myös pari sattumalta löytämääni kuvaa viime vuoden pulkkaratsastuksesta. Viime vuonna vetojuhtana oli Dessi, tänä vuonna pääsee Majuri taas vetämään. Kunhan ensin selkäjumitukset parannellaan kuntoon. En malttaisi odottaa, että pääsee taas rallaamaan!

Iina ja Dessi, minä perässä pulkan kanssa. Tai tässä vaiheessa ilman pulkkaa.





























Miten te vietitte pakkaspäivän hevostenne kanssa?


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Aloittelijafiilis

Olen taas ollut pari päivää flunssassa, jonka takia jätin tallin väliin. Majuri sai onneksi liikuntaa minun sairastaessa. Mitään ihmeellistä ei siis minun osaltani ole pariin päivään tapahtunut, mutta ajattelin jakaa teille torstain tuntemuksiani.

Torstaina ratsastin Majurin kanssa pitkästä aikaa koulujuttuja ihan kunnolla, koska emme ole taas vähään aikaan menneet muuta kuin niitä helppoja juttuja. Eli sieltä mistä aita on matalin. Torstaina otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja halusin tehdä vähän vaikeampiakin juttuja.

Mutta. Tiedättekö sen tunteen ratsastaessa, kun tuntuu, että on ihan aloittelija. Tuntuu, että koko ajan heiluu satulassa ja ei osaa käyttää mitään apuja oikein. Ärsyttävintä siinä on se, että tietää miten asiat pitäisi tehdä, mutta ei vain jotenkin osaa. Minulla oli taas vaihteeksi sellainen tunne.

Se aloittelijafiilis (kutsumme Iinan kanssa sitä sillä nimellä) alkaa sitten hermostuttaa ja siitä se alamäki alkaa. Koko ratsastus menee koko ajan vain huonommin ja huonommin, kun tuntuu, ettei osaa mitään ja mikään ei suju.

Siihen auttaa yleensä se, että keskittyy siihen mitä tekee ihan kunnolla ja yrittää, vaikka tyhmältä tuntuukin. Onneksi Iina ratsasteli samaan aikaan kentällä ja kysyin sitten häneltä, että miltä se meidän meno näyttää, kun minulla on taas aloittelijafiilis. Iinan mielestä näytti ihan hyvältä eli koko se tunne siitä, että heilun, huojun ja en osaa, oli siis vain pääni sisällä.

Aloin ratsastamaan sitten ihan kunnolla ajatuksen kanssa. Miten minun pitää istua - syvälle satulaan, istuinluiden päälle, miten käsien pitää olla - rennosti, ohjat tuntumalla, hiljaa paikoillaan, miten käytän pohkeitani - ratsastan niillä Majuria aktiiviseksi ja alleni.

Kun mietin ja keskityin ratsastukseen ihan kunnolla, alkoi osaamaton tunne hävitä pikku hiljaa ja sain oikeasti tuntumaa Majuriin. Loppua kohden ratsastus tuntui tosi hyvältä ja lopetettiin hyvään fiilikseen. Onneksi siis aloin ratsastamaan kunnolla ajatuksen kanssa, enkä luovuttanut heti alkuun huonon fiiliksen takia.

Onko teille tämä aloittelijafiilis tuttu vai onko se vain minun ja Iinan ongelma? 



Löysin tähän postaukseen (joka muuten olisi jäänyt kuvattomaksi) Iinan ottamia kuvia kesältä, näissä on jotenkin kiva tunnelma :)


torstai 20. joulukuuta 2012

Kuvapostaus uudesta perheenjäsenestä!

Viimeinen vuorokausi on ollut aikamoista vipellystä, kun pieni lancashire heeler -poika saapui meille. Aatu-poika on ollut kovin touhukas ja rohkea, koko ajan menossa pää kolmantena jalkana :) Nyt pikku Aatu on päiväunilla ja ehdin tulla nopeasti julkaisemaan teille muutamia kuvia tästä vipeltäjästä :)



 Eikö olekin syötävän suloinen? :)

Jos teitä kiinnostaa lukea lisää Aatun elämästä, kurkatkaa Aatun oma blogi ja liittykää lukijoiksi! :)