Majuri ♥ Oona 6 vuotta

6 vuotta

on 72 kuukautta, 312 vikkoa, 2 184 päivää, 52 416 tuntia, 3144 960 minuuttia ja 188 697 600 sekuntia.

Olemme olleet yhdessä noin kolmasosan elämistämme.
Ratsastushistoriastani ole ratsastanut yli puolet Majurilla.

Olen ratsastanut tuhansia kertoja, hoitanut satoja haavoja, puhdistanut tuhansia kertoja kavioita ja yrittänyt lukuisia kertoja saada pölyävää hevosta puhtaaksi.

Olen pudonnut kolme kertaa, kaksi kertaa ilman satulaa pellolla kurvaillessa, kerran esteillä kiellon yhteydessä. Aina Majuri on jäänyt hölmistyneenä katsomaan, mitäs sä siellä teet?

Olen kaatunut kuusi kertaa, kaksi kertaa esteillä, neljä kertaa laukasta. Noussut uudelleen.
Olen laukannut kiitoa, kuunnellut tuulen suhinaa, antanut vesien valua silmistä ja suun olla hymyssä.

Olen hypännyt esteitä, kutkuttava tunne mahan pohjassa, alla hyppyyn valmistautuva, kimmoisa hevonen, olen lentänyt.
 Olen ratsastanut niin, etten olisi koskaan uskonut ratsastavani, olen yllättynyt, olen ollut onneni kukkuloilla. Olen ollut ylpeä.

Olen halannut, viettänyt vain aikaa, pussannut, koskenut ja rikkonut jään. 
Olen nauranut, olen itkenyt, olen onnistunut ja epäonnistunut.
Olen elänyt ♥

Kaikki alkoi 24.7.2007.

Ja tähän päivään olemme päässeet, tämän olemme saavuttaneet. Vieläkään en tarkalleen tiedä, mihin pisteeseen tulemme pääsemään. Toivon, että matkamme jatkuu vielä pitkään.

Yhä edelleen Majuri yllättää ja siitä nousee esiin uusia piirteitä. Miten Majuri nyt noin teki? on aika tuttu lausahdus minun suustani. Vieläkin.

Erikoispostausideoita?

Tämän vuosipäivän kunniaksi julkaisen erikoispostauksia minuun ja Majuriin liittyen. Jonkinlaista kehityspostausta on jo tulossa ja kirjoitan seuraavan osan meidän tarinastammekin valmiiksi.
Mutta jos teillä on jotain postaustoiveita, mitä haluaisitte kuulla etenkin minun ja Majurin taipaleeseen liittyen, otan ideoita vastaan! Laukan opettamisesta, hyppäämisestä, luonteen koulimisesta, mistä vaan!

Jos kaipaat jo nyt lukemista meidän kuluneista kuudesta vuodesta, aloita lukemalla nämä postaukset:

Majurin synkkä menneisyys

Kuinka tiemme kohtasivat

Meidän tarina - Vuosi 2007

Meidän tarina - Vuosi 2008

Meidän tarina - Vuosi 2009

Kuusi vuotta yhdessä maailman 

täydellisimmän hevosen kanssa. 

Kiitos Majuri ♥

Tää on se fiilis...

 ...jonka tahdon säilyttää ja tuntee aina vaan uudestaan.

Tänään oli jälleen hyvät fiilikset ratsastuksen jäljiltä! Kävin kentällä tekemässä kouluhommia ja Majuri oli oikeaan suuntaan jäykkä, mutta aivan mahtavan yritteliäs kuitenkin. Minusta on ihanaa, että Majuri jaksaa aina yrittää täysillä ja antaa kaikkensa.
Ratsastelin tänään helppoja juttuja, yritin saada Majurin rennoksi ja avuille. Oikeastaan sain ratsastettua sen ihan kivasti alleni, vaikka tahti oli aivan kamala ja oikea kylki oli tosiaankin jäykkä. Ensi kerralla sitten taas paremmin!

Tästä postauksesta tulee taas pitkästä aikaa melko kuvarikas, joten antaa kuvien kertoa, millainen tallipäivä minulla oli tänään!

"Hei kaveriiit, älkää jättäkö!" ja ruuat pysyy melkein suussa :D

Herkkubebat

Dessi - pieni hellyyden kipeä tammuska

♥

"Hei miiiikä toi on?"

"O-ou, se syö mut!"

"Mihin suuntaan mä pääsen pakoon?? Eiku hetkinen, toihan on...joku tynnyri?"

"...no okei, myönnetään, toi oli naurettavaa, mutta älä silti naura noin lujaa, jooko?"

Hieno ja yritteliäs pontus ♥

Paras ♥

Majurin synkkä menneisyys

Majuri on seissyt karsinassa, kun muut ovat saaneet olla pihalla, se hyökkäsi muiden hevosten päälle, ei voitu tarhata samaan aikaan. Majuri on ollut liian hullu, että kukaan olisi uskaltanut mennä sen tarhaan, se tuli hampaat irvessä vastaan. Liian hullu, että kukaan olisi uskaltanut käsitellä sitä tai antaa sille edes sen tarvitseman hoidon. Majuri vain seisoi, joko pihatossa tai karsinassa, hullunleima otsassaan, kukaan ei tehnyt sille mitään. Paitsi hakkasi.

Majurin harja oli sellaisilla takuilla, että se piti leikata kokonaan pois. Se ihana ja paksu hulmuharja. Kaviot olivat hoitamattomat, lihakset tippuneet, järjestä ei tietoakaan. Se heitteli ihmisiä selästään, pitkin maneesin seiniä.  

"Miksi Majuri ei tottele? Mitä minun pitää tehdä?" 
"Mene tallin taakse, ota lankku ja hakkaa se."

Sillähän sitä järkeä sen hevosen päähän saa, eikö?

Haluaisinko edes tietää mitä kaikkea pahaa Majuri on joutunut kokemaan? Ovatko ihmiset värittäneet asioita, ovatko ne paisuneet matkalla? Vai mikä pahinta: ovatko pahimmat tarinat jääneet matkalta pois? Haluaisinko tietää totuuden?

Mutta mitä tekisin totuudella? Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja Majurilla on nyt kaikki hyvin. Se ei joudu kokemaan enää sellaista julmuutta, mitä se on kokenut. Ei ikinä. Sen olen luvannut.

Entä jos saisin tietää totuuden tästä hullusta ja hakatusta kiertolaisesta, Majurista? Haluaisinko päästä puhumaan näille ihmisille, tai oikeastaan hirviöille, jotka ovat Majurille niin tehneet? Kysyisin, miksi he ovat tehneet sellaista julmuutta viattomalle hevoselle?

Luulen, että he tuskin edes välittäisivät, tuskin heitä kiinnostaisi tippaakaan. Jos heitä kiinnostaisi, eivät he sellaista olisi tehneet. Halveksin sellaisia ihmisiä, tuskin edes haluaisin nähdä heitä. Enkä ikinä, en koskaan päästäisi heitä enää Majurin lähelle.

Miksi ihmiset tekevät julmuuksia eläimille? Koska ne eivät tottele? Mikseivät ihmiset yritä ymmärtää eläimiä, he vain olettavat, että eläimet ymmärtävät meidän kieltämme ja tajuavat kaiken mitä sanomme. Mutta eläimet eivät tajua sanoja, ne oppivat teoista. Majuri oppi, että ihminen lyö, ihmistä pitää pelätä, pitää puolustautua tai paeta. Teki Majuri mitä tahansa, se oli väärin.

Majuri rakensi itselleen kovan suojakuoren ja käpertyi syvälle sen alle. Kaunis luonne hautautui pelkoon. Avunhuudot olivat turhaa ja kamppaillessaan vastaan Majuri sai vain lisää kärsimystä. Miten se olisi voinutkaan luottaa keneenkään ympärillään, kun luottamuksen arvoisia ihmisiä ei kuulunut sen elämään. Se ei voinut tukeutua, ei pyytää apua. Majurista tuli kylmä, vihainen ja kova. Kuollut ulkokuori. Maailman kaunein olento sisältään.

Majuri, hevonen, joka on kiltteyden ja suloisuuden huipentuma, joutui ihmisten typeryyden takia kestämään sellaista kohtelua. Hakkaamista ja sen jälkeen oman onnensa nojaan jättämistä ja lopulta kiertoon seuraavalle onnekkaalle. Miksi kukaan ulkopuolinen ei ole huomannut asiaa tai tehnyt asialle mitään? Ja miten väärin ovat ne hirviö-ihmiset tulkinneet Majuria, miten väärin ne ovat yrittäneet sitä kouluttaa, kun ovat saaneet maailman ihanimmasta hevosesta niin vihaisen hevosen?

Aivan helvetin väärin.

Tällä kertaa vähän rajumpaa tekstiä, toivottavasti ette pahastuneet. Pistää vain niin vihaksi, kun edes ajattelen näitä hirviö-ihmisiä, jotka ovat viatonta eläintä satuttaneet. Mutta tämä on se totuus, jonka olen Majurista kuullut. Ja luulen, että oikea totuus on vielä pahempi.