Ei pidä nuolaista ennen kuin TIPAHTAA

"Ihanaa, kun Majuri ei kerää juurikaan ylimääräistä energiaa ja on rauhallinen, 

vaikka onkin ollut kevyemmällä liikunnalla."

Tiesin jo sillä hetkellä, kun päästin tuon lauseen suustani, ettei olisi pitänyt sanoa. Olimme Iinan kanssa juuri lähteneet kohti lähipolkua, olin matkassa pelkän riimun kanssa ja tarkoitus oli käydä vain köpöttelemässä. Menin sitten siinä alkumatkasta kehumaan rauhallisesti käyttäytyvää Majuria. Olisi pitänyt jättää ne kehumiset myöhemmäksi. Facebookissa meitä seuraavat jo tietävätkin miten tässä "köpöttelyreissussa" lopulta kävikään.

Ensimmäinen asia, jolla hevoset todistivat, että me ei tosiaankaan olla rauhallisia, oli ravipätkä. Pienten loikkien jälkeen Majuri meni aluksi ihan nätisti, mutta hevoset saivatkin jostain kipinän ja lähtivät painelemaan tuhatta ja sataa. Majuri laukkasi ja vuoroin kiitoravasi edellä painelevan Dessin kintereillä. Vauhdilla siis mentiin se "ravi"pätkä. Onneksi nuo hepat eivät sentään kovinkaan usein ryöstä, ja nyt koputan puuta oikein olan takaa, joten kun pääsimme ylämäen huipulle, hiljensivät ne automaattisesti vauhtiaan.

Laukkapyrähdyksen jälkeen lähinnä vain nauratti, Majurihan oikein syttyi pienten loikkapukkien säestyksellä. Tyytyväisesti pärskien jatkettiinkin loppumatka rauhassa kävellen. Kunnes Majuri astui takajalallaan jonkun oksan päältä RÄKS! ja eiköhän Majuri ponkaissut säikähdyksissään isoilla loikilla eteenpäin. En tiedä pukittiko Majuri siihen lisäksi vielä, mutta sen tiedän, että lensin jo peppu irti selästä ennen kuin ehdin tajuta tilannetta. 

Tajusin, että Majuri ei tule perässä ja ilmalentoni päättyy väkisinkin maan kamaralle. Yritin vielä ottaa harjasta kiinni, mutta turhaahan se oli siinä vaiheessa, kun lennät aivan eri suuntaan kuin hevonen. Tumahdin yläselkä edellä kovalle maalle ja pääni rusahti maahan. Voimakas, korvissa soiva rusahdus kuului onnekseni kypärästäni, ei päästäni. Ilmat lähtivät oikein voimalla pihalle ja jysähdys tuntui luissa ja ytimissä.

Majuri jähmettyi siltä seisomalta paikoilleen, ihmetellen, miten ihmeessä minä nyt tuolla tavalla putosin. Täytyy olla kyllä kiitollinen, että siinä tilanteessa hevoset pysyivät rauhassa paikoillaan. Ei siinä happea haukkoessa ja itseään keräillessä olisi pystynyt vielä lisäksi pitämään riekkuvaa hevosta kiinni. Kun hengitykseni taas kulki, hyppäsin takaisin Majurin selkään ja loppumatka mentiin ihan oikeasti rauhassa.

Oli kummallista, että ylipäätään tipuin Majurin selästä. Näiden vuosien aikana olen tippunut Majurilta kolme kertaa, tämä oli neljäs kerta ja olen aina sanonut, että tuon hevosen selästä ei helpolla tipu. Mutta niin se vain menee. Se rauhallisin, tutuin ja turvallisinkin hevonen voi aina säikähtää ja voit tipahtaa odottamattomissakin tilanteissa. Joten käyttäkää kypärää. Ihan jokaisessa tilanteessa, ihan jokaisella hevosella. Myös sillä tutuimmalla, ei täältä koskaan tipu -hevosella. Aina saa ostettua uuden kypärän, mutta uutta päätä et saa rikkoutuneen tilalle.

Luulen, että tänään kypäräni pelasti minut vakavemmalta onnettomuudelta. 

Jos se järkyttävä rusahdus olisikin kuulunut kallostani, olisinko tässä enää kirjoittamassa?

Ongelmahevonen vai sittenkin ongelmaihminen?

Ongelmahevonen. Onko ongelma tosiaan hevosessa?

Ihmisen on helppo syyttää hevosta ongelmistaan ja ulkopuolisen silmin asia varmasti usein näyttääkin hevosen syyltä. Hevonenhan on silminnähden aivan hullu ja huonosti käyttäytyvä! Alunperin ongelma kuitenkin luultavasti pohjautuu ihmisten vääränlaisesta käsittelystä tai ratsastuksesta. Ihmiset eivät myönnä, että minä loin tämän ongelman toiminnallani. Todellisuudessa on luultavasti olemassa vain tietämättömiä tai välinpitämättömiä ihmisiä, jotka luovat ongelmahevosia.

On selvää, että jokaisella hevosella on omanlainen luonne. Hevosen omaa luonnetta kuitenkin yritetään ihmisen toimesta muokata halutunlaiseksi. Hevosen pitää olla sitä ja tätä ja kun hevonen ei taivu ihmisen haluamaan muottiin, aletaan sitä kutsua ongelmahevoseksi. Koska sillä hevosella on ongelma. Oikeastiko?

Toiset hevoset taipuvat ihmisen tahtoon ja mukautuvat asioihin todella helposti. Monen mielestä hevosen kuuluukin olla sellainen. Hevosesta, jolle on annettu tempperamenttisempi luonne ja siihen sekoitettu vielä ripaus kapinahenkeä, voi kehkeytyä huonosti käyttäytyvä vääränlaisissa käsissä. Joten eikö ihmisen täytyisi mieluummin kuunnella hevostaan ja muokata omia toimintatapojaan hevoselle sopivaksi?

Useiden ihmisten ongelmana on turhautuminen, kärsimättömyys ja kaikkitänneheti -asenne. Kun tähän lisätään taipumus agressiivisuuteen ja jopa väkivaltaan ja pistetään soppaan vielä se tavallista luonteikkaampi hevonen, on ongelmahevonen valmis. Tai ei ongelmahevonen, vaan ongelmaihmisen luoma hevosen vääränlainen käytös.

Kun hevonen ei tottele, sille huudetaan ja sitä lyödään. Miksi sinä tyhmä hevonen noin teit? Niinpä, siellä piilee se tärkein kysymys, miksi hevonen tekee niin kuin tekee? Jos ihmiset pysähtyisivät hetkeksi ja miettisivät miksi pako- ja laumaeläin reagoi niin kuin reagoi ja vasta sen miettimisen jälkeen toimisivat, olisi täälläkin luultavasti paljon vähemmän ongelmaihmisten luomia huonokäytöksisiä hevosia.

Ihmiset luovat hevoselle huonoa käytöstä myös tietämättään, eikä hevosten huonot tavat aina pohjaudu väkivaltaisesta tai selvästi huonosta kohtelusta. Myös esimerkiksi liiallinen lelliminen ja inhimillistäminen voivat luoda huonosti käyttäytyviä hevosia. Tällaiset ihmisten toimintatavat koetaan usein haitattomiksi, eikä niihin juurikaan puututa.

Jokaiselle hevoselle täytyy löytää oikeanlainen tapa toimia. Kaikki hevoset eivät ole samanlaisia, eikä kaikkiin toimi samat asiat. Toiset hevoset kestävät paremmin ihmisten virheitä, mutta toiset ottavat pienimmästäkin virheestä heti nokkiinsa. Toiset tarvitsevat vahvaa auktoriteettia, toisille kelpaa kevyempikin käsittely. Hevosen syvintä olemusta ja sen vaistoja ei pysty, eikä mielestäni todellakaan pitäisikään tukahduttaa. Hevoset eivät ole robotteja, vaan eläviä olentoja, joilla on oikeus hyvään kohteluun ja käsittelyyn. Yleensä pohjimmainen syy hevosen huonoon käytökseen (mikäli se ei ole kipeä) ei löydy hevosesta, vaan sinusta, ihmisestä.

Kukaan ihminen tuskin on täydellinen hevosen käsittelijä. Minä en ainakaan ole. Myönnän, että menetän hermoni välillä turhan nopeasti ja tuskastun, kun jokin asia ei suju. Mutta jokainen voi silti oppia ymmärtämään ja käsittelemään hevosia paremmin. On väärin purkaa omaa huonoa pahaa oloa nyrkin välityksellä hevoseen. On väärin syyttää hevosta, vaan ensin kannattaa katsoa peiliin, koska sieltä löydät vastauksen helpommin. Hevonen ei voi puhua, joten on tärkeää, että sinä olet hevosen tulkki.

Kun ongelmahevonen on luotu, se hyvällä onnella pääsee sitä ymmärtävän ihmisen käsittelyyn. Ongelmat pystytään luultavasti korjaamaan ja voittamaan kärsivällisellä ja oikeanlaisella työllä. Ongelmahevoset ovat usein menettäneet myös luottamuksensa ihmisiin. Luottamus ansaitaan takaisin oikeanlaisella toiminnalla. Kun hevonen luottaa, ettei ihminen tee väärin, voi se pikku hiljaa luopua suojamuuristaan ja toimia yhteistyössä ihmisen kanssa. Jo pelkkä rentous ihmisen seurassa voi olla hevoselle suuri saavutus.

Luottamuksen täytyy olla molemminpuoleista. Myös ihmisen täytyy pystyä luottamaan hevoseen sekä itseensä. Itseensä luottaminen on tärkeää, jotta voi toimia johdonmukaisena johtajana hevoselleen. Mikäli käsittelet hevosta pelosta vapisevin käsin, etkä ole varma tekemisistäsi, niin mitä hevonen siinä tilanteessa voi tehdä? Ei ainakaan luottavaisesti kuunnella sinua ja toimia haluamallasi tavalla. Itse olen aina pyrkinyt käsittelemään Majuria johdonmukaisesti, enkä muista, että koskaan olisin pelännyt Majurin käsittelyä. Pelko on viimeinen asia, jota haluan tuntea hevosen kanssa vaikeassa tilanteessa. Mikäli huonokäytöksisen hevosen käsittely pelottaa, ei sitä kannata missään nimessä tehdä.

En ole tehnyt mitään taikatemppuja, joilla olen saanut Majurin kurittomuuden loppumaan. Olen näyttänyt Majurille rajat ja kärsivällisesti palkitsemalla oikeanlaisesta käytöksestä ja huomauttamalla huonosta, on Majuri pikku hiljaa tajunnut, mikä kannattaa ja mikä ei. Missään nimessä en ole halunnut tukahduttaa Majurin sisintä luonnetta, vaan nimenomaan korostaa sitä. Majuri on todellisuudessa herkkä ja ujo hevonen, joka oli vain tehnyt suojakseen uhmakkaan ulkokuoren.

En ole muovannut Majuria sellaiseksi, jonka minä sen haluaisin olla, vaan antanut Majurin olla sellainen kun on ja muuttanut omaa käytöstäni sen mukaan. Toki rajat täytyy olla ja kaikki hoitotoimenpiteet pitää sujua, mutta olen asettanut myös itselleni rajat mitä saan ja mitä en saa tehdä Majurille. Esimerkiksi jos Majuri ei juuri sinä päivänä pidä turhasta koskemisesta tai lääppimisestä, en ole niin tehnyt. Majuri ei vieläkään yleensä nauti sen päähän koskemisesta, joten jos olen aikeissa sitä päästä rapsutella ja huomaan, ettei Majuri ole samaa mieltä, jätän rapsuttelut mieluummin sellaiseen päivään, kun Majuri sitä haluaa. Hevosella täytyy olla siis myös omaa tilaa, johon ihmisellä on kuitenkin tarvittaessa oikeus tulla.  Nykyään olemme Majurin kanssa hyvin sujut ja voin tehdä Majurin kanssa melkein mitä vain, täydellä luottamuksella, mutta hevosen huomioiden.

Toivon, että ihmisten silmät avautuisivat heidän omalle käytökselleen. Myös minä haluan oppia enemmän peiliin katsomista. Ongelmahevosia ei synny tyhjästä ja vääränlainen tai välinpitämätön käytös lisää niitä. Ihmisten täytyisi myös puuttua enemmän näkemäänsä väärään kohteluun.  

Väärinymmärretyt, sisimmästään upeat hevoset ansaitsevat myös 

oikeanlaista kohtelua ja turvallisen ihmisen lähelleen. 

Hieronta pähkinänkuoressa

Majurilla oli eilen hieronta, josta selvisi mukavasti Majurin lihasten tämänhetkinen kunto. Jumituksia oli huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla syksyllä ja selkä oli oikeastaan melko hyvässä kunnossa. Ainoastaan oikean puolen lanteen seudulla oli pientä jumitusta.

Jos Majurin haluttomuus johtuu tällä kertaa lihaksistosta, johtuu se mitä luultavimmin takajalkojen lihaksista. Pakarat tai miksi niitä kannikoita nyt halutaankaan kutsua, olivat erittäin kireät, etenkin vasemman takajalan kannikka. Epäiltiin hierojan kanssa, että koppura maa ja sen takia kipittävä askel on ne alunperin kipeyttänyt. Lisäksi tämä hokkiajan loppupuolisko kipeyttää kuulema usein juurikin nuo takajalkojen lihakset.

Oli helpottavaa kuulla, että Majurin mahakalvoissa oli vain lievää kireyttä ja maha ei ollut pinkeä, kuten se oli viimeksi. Majuri on pysähdellessäänkin potkinut taaksepäin, eikä mahan alle, mikä sekin viittaisi enemmän lihasjumeihin kuin mahaongelmiin.

Pörrö-kissa hyppäsi yllättäen Majurin selkään kesken hieronnan. Hyvä selänlämmitin, mutta pirun jääräpäinen, kun olisi pitänyt pois lähteä!

Lievää kireyttä oli myös kaulassa sään lähettyvillä, mutta onneksi muut kireydet etupäästä olivat viime kerrasta helpottaneet. Hieroja huomautti, että Majurin täytyisi saada hitusen lisää lihaa luiden ympärille - ja se ikuinen roikkomaha sulatettua pois! Toivottavasti pääsisinkin pian kehittämään lihaksistoa ja liikuttamaan Majuria normaalisti, niin asia lähtisi korjaantumaan. Täytyy pitää peukut pystyssä, että hieronta tekisi tehtävänsä ja nämä pysähtelyongelmat voitaisiin taas unohtaa.

Tänään Majuri viettää hieronnan jälkeisen vapaa päivän "ihanan" talvisissa sääolosuhteissa. Huomenna katsotaan, kuinka Majuri liikkuu ja tehdään paljon jumppaavia harjoituksia, ehkäpä puomeja ja paljon väistöjä käynnissä. Mikäli taas sääolosuhteet ja kentän kunto sen vain sallivat.

Vaihtaisinko Majurin toiseen - ja muita kinkkisiä kysymyksiä

Viimeinen pitkä pätkä kysymyksiä ja vastauksia tulee tässä (ensimmäisen osan löydät täältä). Toivottavasti kaikki kysymykset pääsivät nyt tähän mukaan, eikä mikään tippunut matkan varrella pois. Mikäli haluat tarkennusta johonkin vastaukseeni, kysäise kommentilla!

Jos saisit valita - vaihtaisitko Majurin toiseen hevoseen?  

En vaihtaisi, haluan pysyä Majurin elämässä sen loppuun asti. Olen ehdottoman tyytyväinen, että olen tutustunut Majuriin, enkä vaihtaisi menneitä tai tulevia hetkiä mistään hinnasta pois. On hienoa nähdä työn tulos ja kehittyminen hevosessa ja itsessäni. Niin suurta kehittymistä en välttämättä olisi koskaan nähnyt valmiiksi koulutetun hevosen kanssa. Majuri on täydellinen hevonen.

Kylmä- vs. Lämminverinen hevonen?

Olen aina pitänyt lämminverisistä hevosista. Kylmäveriset ovat turhan raskasrakenteisia minun makuuni. Toki niistäkin löytyy hienoja ja kivoja yksilöitä.

Jos saisit muuttaa jotain Majurissa niin mitä muuttaisit?

Majuri olisi kymmenen vuotta nuorempi ja hieman osaavampi. Haluaisin muuttaa Majurin menneisyyttä ja pyyhkiä sairaiden ihmisten teot pois. Jos näin tekisin, en kuitenkaan välttämättä koskaan olisi tavannut Majuria, joten muuttaisin mieluummin, että olisin tavannut Majurin ennen näitä ihmisiä.

Vastaako Majuri sellaista hevosta mistä aina haaveilit vai haluaisitko siinä olevan jotain enemmän/vähemmän?

Ennen Majuria haaveilin muistaakseni sellaisesta kunnon estetykistä. Majuri on kuitenkin parempaa, mitä edes kuvittelin ja Majuri on myös paljon muuttanut haavekuvaani. Enää en edes haaveile estetykeistä ja Majuri kelpaa minulle oikein hyvin sellaisenaan.

Ponit vai hevoset?

Hevoset, koska en osaisi kuvitella, että ratsastaisin säännöllisesti ponilla. Enkä ole koskaan ollut kummemmin poni-ihminen, vaikka niilläkin on tullut ratsastettua.

Majurin paras luonteenpiirre?

Sellainen rauhallisuus, kärsivällisyys ja nöyryys ja tietenkin se omalaatuinen höpsöys. Majuri on myös erittäin sisukas ja yritteliäs.
 

Lempiblogi?

En osaa sanoa vain yhtä lempiblogia. Pitkän listan blogeista, joita luen, näkee täältä.

Millaiseksi luokittelet Majurin? Onko se vain harrastekaveri vai ystävä, jonka kanssa voit tehdä kaikkea?

Majuri on harrastekaveri ja ennen kaikkea myös ystävä. Tykkään tehdä Majurin kanssa muutakin kuin vain "harrastella". Vaikka voisinkin tehdä Majurin kanssa melkein mitä vain, toteutan asioita kuitenkin aina Majurin mukaan. Esimerkiksi hellittelyhetket ja läheisyys eivät aina ole herran mieleen, koska Majuri on luonteeltaan vähän juro.

Miksi aloitit ratsastuksen?

Olen aina pitänyt hevosista (ja eläimistä yleensäkin) ja ratsastus kiinnosti minua. Kävin ekalla luokalla alkeiskurssin, jonka jälkeen harrastus jäi jostain syystä kuitenkin tauolle. Aloitin ratsastuksen uudelleen tauon jälkeen Iinan ja Elinan ansiosta. Minulle tuli hirveä hinku hevosen selkään, kun kävin heidän ensimmäistä tuntiaan katsomassa. Ja siitä se sitten vasta kunnolla alkoi.

Oletko kokenut blogin pitämistä koskaan ahdistavana tai 
joutunut pohtimaan sen myötä tulevaa "julkisuutta"?

Blogin pitäminen ei ole koskaan suuremmin ahdistanut minua, koska en ota siitä niin suuria paineita. Kun joskus on kiire, enkä ehdi kirjoittaa, niin sille ei voi sitten mitään. En ole onneksi saanut koskaan sen enempää negatiivisia kommenttejakaan, joten ne eivät ole vaikuttaneet mielenterveyteeni millään tavalla.

En usko, että blogini myötä saisin koskaan sen kummempaa julkisuutta, joten en ole joutunut pohtimaan sitä asiaa. Toki hevostalli.netissä välillä puhutaan, mutta siellähän puhutaan kaikista, enkä halua ottaa sen kummemmin itseeni sellaisesta hölynpölystä.

Puhelin?

Samsung Galaxy S4.

Millainen on unelmahevosesi?

Jos Majuria ei saa sanoa, niin haluaisin Majurin tyyppisen ja luonteisen hevosen, jolla olisi hieman enemmän kapasiteettia ja vähemmän ikää. Tykkään pienehköistä, lihaksikkaista ja rotevista muttei kuitenkaan liian raskasrakenteisista hevosista. Pitkä ja paksu hulmuharja ja kaunis väritys ovat tietysti plussaa.

Unelmoitko rakentavasi joskus oman tallin?

Salaa kyllä unelmoin aika paljonkin. Olisi ihanaa asua kaupungin laitamilla omakotitalossa ja pihassa olisi oma talli. En vain tiedä, olisiko minusta siihen, koska se sitouttaa niin paljon. Lisäksi tahtoisin, että pihassa olisi myös maneesi, mutta se tuskin olisi koskaan mahdollista.

Unelmakoti?

Unelmakotini olisi kaupungin laitamilla (ei aivan maalla), palveluiden lähellä oleva omakotitalo. Talossa olisi iso tontti, jonne mahtuisi talli, kenttä, maneesi, tarhat, laitumet ja muut puitteet. Lähistöllä olisi paljon hyviä maastoja ja ehkäpä oma maastoreitti ja "laukkarata". Talo olisi sisustettu maalaisromanttiseen tyyliin ja olisi kodikas ja lämminhenkinen, mutta kuitenkin tarpeeksi moderni. Huoneita olisi tarpeeksi ja ne olisivat tilavia. Ja minulla olisi oma iso vaatehuone ja kylpyhuone!

Normi cola vai zero?

Tykkään juoda enemmän zeroa, se maistuu paremmalta.

Mikä oli toiveammattisi pienenä?

Aivan ensimmäinen toiveammattini, jonka muistan oli missi. Olin ehkäpä ekalla luokalla ja olin katsonut missikisoja ja muistan, kun koulun pihalla päätin, että haluan olla isona missi. En tiennyt oikein mitä missit tekevät, mutta se näytti kivalta. Sen jälkeen olen halunnut olla malli, kampaaja, sisustussuunnittelija, ratsastuksenopettaja...

Monta vuotta olet ollut hevosten parissa?

Ratsastanut olen noin 11 vuotta, mutta hevosten parissa olen touhunnut varmaan muutaman vuoden enemmän, koska kävimme ennen vakituisen ratsastuksen aloittamista yhdellä tallilla hoitamassa hevosia. Ja itseasiassa meillähän oli siellä tallilla ihan oma hoitohevonenkin, joka muuten oli lämminveritamma.

David-vuonis ja minä vuonna 2008. Aivan mahtava hevonen!

Oliko kohtaaminen Majurin kanssa rakkautta ensisilmäyksellä?

Pidin Majurista heti ensisilmäyksellä ja salaa haaveilinkin, että pääsisin ratsastamaan ja hoitamaan Majuria. Niinhän siinä kävi, että haave toteutui ja pidin (ihmettelen kyllä, että miten ihmeessä) Majurista myös ratsailla. Kyllähän Majuri heti kolahti minuun ja pidin Majurin haasteellisesta luonteesta. Koko hevonen oli yksi iso arvoitus.

Miksi aloitit kirjoittamaan blogia?

Iina ja Jasu minut tähän alunperin yllyttivät ja ajattelin sitten, että miksipäs ei, kun kirjoittamisesta pidän. Siitä se sitten lähti muodostumaan ja tästä on tullut mukava harrastus minulle.

Canon vai Nikon?

Olen ehdottoman vannoutunut Canonin käyttäjä, koska sitä osaan käyttää parhaiten, vaikka en sitäkään hyvin. Nikonia minulla ei koskaan ole edes ollutkaan, joten en osaa sanoa siitä merkistä mitään muuta kuin, että Canon on aina vaikuttanut helpommalta käyttää.

Haluaisitko joskus kasvattaa itse ratsun varsasta saakka?

Se olisi hienoa toteuttaa joskus, kun aikaa ja osaamista olisi tarpeeksi. Nyt tällä hetkellä en siihen hommaan ryhtyisi, kun aika ja oma osaaminen tuskin riittäisivät vielä.

Mitä kaikkea olet harrastanut?

Olen harrastanut jalkapalloa, kuvaamataitoa, telinevoimistelua, thai-nyrkkeilyä, sählyä, koirakerhoa ja ratsastusta. Siinä ne ehkä olivat.

Parhain asia Aatussa?

Aatu on niin ihanan seurallinen ja iloinen touhottaja. Aatu ei kysele, vaan lähtee aina mukaan kaikkeen!

Mitä harrastaisit, jos et voisi ratsastaa?

Tykkäsin todella paljon thai-nyrkkeilystä. Luultavasti harrastaisin sitä ja varmaan Aatun kanssa jotain, esimerkiksi agilityä.

Onko koskaan käynyt mielessä myydä Majuria?

Ei ole kyllä käynyt. Luulen, että seuraava paikka, jonne Majuri luotani lähtee on taivaslaitumet.

Minkälainen on sinua miellyttävä blogi?

Blogissa täytyy ensinnäkin olla siisti ulkoasu, muuten en useinkaan jaksa vaivautua selailemaan blogia sen enempää. Hillityt värit, selkeä ja siisti sommittelu ja helppolukuinen teksti ovat ensimmäiset asiat, jotka osuvat blogissa silmiini. Hieno banneri ja hienot kuvat ovat plussaa, mutta kyllä se sisältö on kaikista tärkeintä. Hienot kuvatkin menevät kyllä hukkaan, jos ne on vain lätkäisty tekstin sekaan ja ovat kovin pieniä. Tykkään, että kuvia ei tarvitse klikkailla, että niistä näkee jotain.

En tykkää ollenkaan liian puhekielellä ja hutaisten kirjoitetuista postauksista, joissa on liikaa hymiöitä ja yksi pötkö tekstiä. Jo tasaus molempiin reunoihin ja riittävästi kappalejakoja tekee tekstistä helpommin silmäiltävän. Minua ärsyttää, jos blogissa ei ole kunnollisia esittelysivuja ja blogin aihe on hämärän peitossa. Silloin blogin teksteistäkään ei saa juuri mitään irti. Jos joudun itse liikaa miettimään, että kukas toi nyt oli, niin jätän usein blogin lukematta. Etenkin, jos hevosia tai kirjoittajia on useampi, on todella tärkeää tehdä lukijalle selväksi, että kuka on kuka.

Olen joskus aloittanut lukemaan blogeja, jotka täyttävät kaikki kriteerini, mutta kun blogista ilmestyy uusi postaus, menee minulla aikaa miettiä, että mikä blogi tämä oli. Samoin joissain blogeissa minulla ei ole harmainta aavistustakaan minkälainen tai minkä näköinen bloggaaja olikaan. Nämä blogit eivät ole jääneet mieleen millään tavalla ja ovat olleet persoonattomia. Persoonallisuus ja jokin mieleenpainuva seikka koukuttavat kaikkein eniten ja määrittelevät blogin "luonteen". Mitäänsanomaton blogi ei jää mieleen ja jää massan alle.

Onko sulla pidemmän ajan tavoitteenakin vain harrastella? 

Vai onko tavoite kehittyä enemmän?

Mitä tarkoittaa enemmän kehittyminen? Se, että kehittyisin korkeammalla tasolla? Tavoitteeni on tottakai kehittyä ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Olisi ihanaa päästä valmennuksiin useammin, jotta pääsisin kehittymään paremmin, mutta se ei ole nyt mahdollista. Tavoitteeni on edetä Majurin kanssa niin pitkälle kuin pääsemme näillä puitteilla, mitä meillä on. Harrastelu sopii minulle tällä hetkellä oikein mainiosti, enkä tavoittele mitään sen enempää.

Millaiseksi näät eläkepäiväsi? Millaisia toivot niiden olevan?

Voi apua, kuinka vaikean kysymyksen joku pisti. En rehellisesti sanottuna mieti sen kummemmin eläkepäiviäni, vaikka ne vääjäämättä koko ajan lähestyvät. Hui. Toivon, että saan olla ja tehdä asioita joista nautin, ilman rahallisia tai terveydellisiä esteitä. Toivottavasti en ole yksinäinen ja minulla on yhä rakkaita ihmisiä ympärilläni.

Missä maissa oot käynyt?

Olen käynyt Kreikassa, Bulgariassa, kaksi kertaa Turkissa, kaksi kertaa Saksassa, Iso-Britanniassa, Virossa ja Ruotsissa.

Bulgaria joskus sata vuotta sitten.

Unelmien matkakohde?

Olen aina unelmoinut eksoottisesta Afrikasta ja sen savanneista. Sen unelman haluan vielä joskus toteuttaa.

Minkä koet olevan palkitsevinta hevosten kanssa?

Se, kun saavuttaa hyvän, tyytyväisen ja onnellisen fiiliksen hevosen kanssa. Yhteispeli toimii moitteettomasti ja saat ahaa-elämyksen. Kun huomaat, että hevonen todella luottaa sinuun. Nämä hetket ovat palkitsevia, oli kyse sitten kuinka pienestä hetkestä tahansa.

Arabiruuna Pelle oli aivan mielettömän symppis hevonen, jota ratsastettiin pari kesää.

Pelkäätkö heittäytymistä, vai oletko aina ensimmäisenä kokeilemassa kaikkea uutta?

Olen ehdottomasti se arkajalka. Spontaanius ja muutokset ahdistavat minua ja tykkään pysyä tutussa ja turvallisessa, hyväksi todetussa kaavassa. Toisaalta joissakin asioissa olen kyllä innoissani kokeilemassa uutta, riippuen vähän asiasta. Kaikkia päätöksiä pohdin kuitenkin yleensä pitkään ja punnitsen kaikkia vaihtoehtoja tarkoin. Olen yrittänyt tässä muutaman vuoden aikana opetella enemmän heittäytymistä ja itse sanoisin, että olen sitä myös oppinut.

Mistä piirteistä et pidä hevosissa?

Säikyt ja liian räjähdysherkät hevoset eivät ole mieleeni. En myöskään pidä siitä, että hevonen ei kunnioita ihmistä. Kurittoman hevosen otan kuitenkin yleensä vain haasteena. En myöskään pidä liian leppoisista hevosista, kyllä hevosen täytyy olla kiinnostunut ympäristöstään ja ihmisestä.

Mikä on Majurin ärsyttävin piirre?

Se kun Majuri saa raivarin (sillä nimellä me niitä kutsumme), eli kehittää jotain omaa show'ta aivan tyhjästä. Esimerkiksi riistäytyy vapaaksi, on pelkäävinään autoja ja hyppii ympäriinsä tai hepuloi hoitaessa eikä varo kenen varpaille astuu. Silloin Majuri ei yleensä kuuntele mitään ja vain kiehuu lisää, kun sitä komentaa. Nämä raivarit aiheuttavat usein vaaratilanteita ja sen takia en tykkää, jos Majuri on sillä tuulella. Onneksi näitä tapahtuu nykyään todella harvoin, mutta ennen ne olivat arkipäivää.

Kuvittele elämäsi ilman hevosia ja ratsastusta ylipäätään. Minkälainen olisi ehkä arkesi?

Harrastaisin luultavasti jotain muuta, esimerkiksi thai-nyrkkeilyä, lukisin enemmän kirjoja, harrastelisin Aatun kanssa ja tapaisin luultavasti enemmän kavereitani. Olisin silti ihminen, jolla täytyy olla koko ajan jotain tekemistä, enkä pystyisi olemaan vain tekemättä mitään. Minulla olisi enemmän aikaa ja rahaa käyttää muuhun, joten luultavasti myös esimerkiksi matkustelisin enemmän.

Pelle-arabi tässäkin kuvassa.

Söpöimmät kännykkäkuoret mitä oot nähny?

No tietty nuo omat, kun Majurin karvanaama niissä komeilee :)

Lempiratsastusvaruste?

Lempparivarusteeni on ehkäpä Königs Alex -nahkasaappaani. Ne ovat palvelleet minua vuosia ja ovat yhä vieläkin täydelliset!

Mitä tavoitteita ratsastuksen ja hevostelun suhteen vuodelle 2014?

Edellisessä vastauspostauksessa vastailinkin jo tavoitteet Majurin osalta, joten tässä tulee tavoitteet ratsastuksessa muuten. Tavoitteeni on oppia ratsastamaan vielä paremmin ja haastaa itseäni uusissa asioissa. Rikkoa rutiineja ja opetella uusia ja vaikeitakin asioita. Olisi huippua päästä valmentautumaan säännöllisesti ja kokeilemaan erilaisia hevosia. Haluan nauttia hevosharrastuksesta ja tehdä monipuolisesti kaikkea Majurin kanssa!

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Majuriin liittyvät suuret muutokset tulevat muuttamaan hevoselämääni tulevaisuudessa paljonkin. Muussa elämässä aion repiä itseni koneen ääreen kirjoittamaan opinnäytetyötä (vihaan jo tuota sanaakin), koska haluan valmistua mahdollisimman pian. Valmistumisen jälkeen minulla ei ole vielä mietittynä seuraavaa tavoiteltavaa pistettä, katsotaan miten työelämä lähtee rullaamaan ja näillä mennään päivä kerrallaan.

Oletko koskaan pelännyt kuollaksesi jossain ei hevosaiheisessa asiassa?

Tietty olen pelännyt vaikka mitä, lapsena kitarisaleikkausta ja nukutusta, pimeää ja kummituksia, luopumista eläimistämme, kolarin jälkeen mennessäni auttamaan loukkaantuneita. Koskaan en ole kuitenkaan pelännyt oikeasti kuollakseni hevostelun ulkopuolisissa asioissa (hevosaiheisissa asioissa sitten sitäkin enemmän). Ei kai minulle koskaan ole sitten sattunut mitään niin kauheaa.

Nousiko näistä mieleesi kysymyksiä? Mitä mieltä olit tästä postauksesta?

Luvassa suuria muutoksia

"Minulla on vahva tunne siitä, että kehityksemme junnaa paikoillaan 

ja tästä on haaste kivuta ylöspäin."

Tuntemukseni ovat olleet todella pitkään tällaiset, välillä tunkeutuen ajatuksiin voimakkaammin ja välillä taka-alalle vetäytyen. Olen niistä blogiinkin yrittänyt kirjoittaa, mutta jättänyt niin negatiivisen sävyiset ajatusten purut julkaisematta. Kuka nyt jatkuvaa valittamista jaksaisi lukea.

Olen valittanut ja märehtinyt, mutten saanut mitään todellista aikaiseksi ja olen oikeasti junnannut paikoillani. Tehnyt Majurin kanssa päivästä toiseen sitä samaa tuttua, vanhaa, tylsää, kehittymätöntä kaavaa. Hevosharrastus on koostunut jatkuvasta sään tarkkailusta ja luontoäiti on sanellut, mitä tänään voin tehdä ja mitä en. Varmaankin viimeisen vuoden aikana minua on tavallista enemmän jopa ärsyttänyt lähteä tallille. Tuntunut turhalta. Ja sellaista en halua rakkaan harrastukseni olevan. Siihen oli pakko saada muutos.

Tieto muutoksesta tuli yllättäen, mutta se on tapahtumassa. Suuri muutos, joka vaikuttaa todella paljon tulevaan hevoselämään. Ja toivon, että vaikutukset ovat vain positiivisia. Olen todella innoissani, vaikka minua myös jännittää, että mitä tulee tapahtumaan. Suurempia paljastuksia näistä muutoksista joudutte odottelemaan pari viikkoa, sitten kun kaikki todella tapahtuu. Nyt minä vaikenen tästä aiheesta, sisäisesti leveästi hymyillen. Tuntuu, että viimeinkin minulla on mahdollisuus kaikkeen ja toiveeni todellakin toteutuvat!

Voi että, minkä vanhan kuvan löysin vuodelta 2008! Majuri on oikein nuorekas poika ja vasta alkutaipaleella ratsun uralla.

Viimeisimmän kuulumispostauksen jälkeen on Majurin kanssa otettu vähän takapakkia. Majuri on liikkunut kevyemmin, ollut kävely- ja juoksutteluliikunnalla. Arvatkaa vaan, mikä vaiva putkahti taas yhtenä päivänä esiin, kun vuokraaja ratsasti Majurilla. Pysähtely. Sisuskaluni kääntyvät ympäri kun mietinkin tuota vaivaa. Juurihan siitä päästiin.

Onneksi voin helpotuksekseni sanoa ja ennen kaikkea toivoa, että vaiva johtuu vain kipeistä lihaksista. Siitä en ole vielä aivan varma, mutta sen yhden päivän jälkeen Majuri ei ole pysähdellyt. Eilen jopa ravailin kevyesti Majurilla ja vaikka meno olikin tauon takia laiskaa, ei Majuri protestoinut suuremmin. Olen konsultoinut eläinlääkäriäkin ja hänenkin ensimmäinen epäilys oli lihasjumit. Minä mietin matojenkin mahdollisuutta, mutta eläinlääkäri vakuutti, että kyse ei voi olla madoista. No, ensi viikolla tulee hieroja ja siihen asti mennään todella kevyesti. Pidetään peukut pystyssä, että kyse ei ole mistään vakavammasta!

Toinen kuva nuoresta Majurista, vuodelta 2008. Voi kun se on niiin söpö hei kukas sä oot ja miks oot mun suitsissa kiinni?

Minä suuntaan töiden jälkeen suorinta tietä autoon ja kohti Vuokattia. Muutaman päivän irtiotto arjesta tekee ihan hyvää, vaikka tekemättömien asioiden lista alkaa taas painaa harteillani. Aion kuitenkin antaa itselleni luvan nauttia lasketteluviikonlopusta täysillä!

Minut löytää viikonloppuna Instagrammista (oonajasmina) !

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain

Yhteiskuvia kautta aikojen ♥