Hyppää kyytiin! (GoPro-video)

Koulua, maastoilua ja esteitä - kulunut viikko on ollut mukavan monipuolinen.

Maanantaina Jaska sai viettää ihan kokonaan vapaapäivän. Tiistaina teimme noin tunnin koulutreenin, jolloin Jaska oli energinen, mutta mahdottoman hyvällä tavalla. Se antoi minun vaikuttaa, pysyi hyvin tuntumalla ja käytti hienosti omaa moottoriaan. Se ei ollut häslä tai kuuro avuille, vaan yhteistyöhaluinen ja nöyräkin, juuri sopivalla säpäkkyydellä varustettuna. Tuntuu, että sanon tätä joka viikko, mutta Jaska ei ole vielä liikkunut kanssani niin hyvin kuin liikkui sinä päivänä.

Keskiviikkona tehtiin vähän kevyempi koulujumppailu ja Jasukin käväisi lopuksi selässä. Lähden elokuussa pariksi viikoksi Espanjaan lomailemaan ja Jasu pitää reissun ajan huolta Jaskasta, joten ollaan otettu nyt tavoitteeksi, että hän kävisi totuttelemassa Jaskaan ennen reissua. Tällä kertaa Jaska oli uuden ratsastajan alla ennemmin laiska kuin hermostunut, mikä on ihan hyvä asia. Ei ainakaan tuntunut stressaavan uutta kuskia.

Jaska, minä, Iina ja Dessi.

Torstaina kävimme Iinan ja Dessin kanssa ensin alkukäynnit maastossa, jonka jälkeen menimme ratsastamaan vielä hetkeksi kentälle. Jaska oli vähän heräteltävää mallia taas, vaikkakin ihan mukavasti kuulolla. Harjoittelin käynti-laukka-käynti siirtymisiä ja Jaska oli niissä ihan super! Iina ei ole hetkeen menoamme nähnyt ja sanoikin, että taas on mennyt parempaan suuntaan - tahti tullut paremmaksi ja takaosakin lähtenyt paremmin liikkeelle. Perjantaina Jaska sai taas viettää vapaapäivää.

Siitä päästäänkin lauantaille, jolloin Iina sai poikaystävältään GoPro-kameran lainaan ja kävimme ulkoiluttamassa sitä maastossa. Otin lauantaina ensimmäistä kertaa Jaskalla laukkaa maastossa ja se sujui loistavasti! Ei yhtään mitään kuumumista, vaan rentoa, ihanaa laukkaa. Maastossa kamera oli Iinan päässä, joten videolta saatte maasto-osuudet katsoa Dessin selästä. Lyhyen maastoilun jälkeen menimme vielä kentälle ottamaan nopeasti askellajit läpi, joten videolla pääsee hetkeksi vierailemaan myös Jaskan selässä. 

Tällä kertaa poistin videosta äänet, koska ne sisälsivät epämääräistä höpötystä. Laittakaa siis vaikka lempibiisinne taustalle soimaan, vaihtakaa mutterista parempi laatu ja hypätkää matkaan!

LINKKI VIDEOON

Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, kun pääsin testailemaan jo vuosia haaveissa ollutta GoPro-kameraa ja saa nähdä, että pitääkö sellainen viimeinkin itselleenkin ostaa. Toisaalta ostoslistalla olisi myös uusi objektiivi kameraan, joten saa nähdä jääkö GoPro nyt vain haaveeksi. Jos teillä on kyseinen kamera, niin oletteko tykänneet ja onko ollut hintansa arvoinen?

Tänään, sunnuntaina, oli vuorossa ensimmäinen estehyppely Jaskan kanssa, mutta siitä on tulossa videota ja lisää juttua myöhemmin!

Kaksinaamainen kesä

Postauksen ratsastuskuvat © Jasu, muut © Iina

Aurinko porottaa.

Raikas tuuli tuntuu mukavalta hikisellä iholla.

Tuntuu kamalalta vetää pitkät ratsastushousut jalkaan. 

Melkein pystyy jo tuntemaan sen lähestyvän tukaluuden.

Pelkkä ajatuskin ratsastuksesta saa naaman värjäytymään paloauton punaiseksi.

Ja kuumuus. Se on iholla, ilmassa.

Hevonen ei väistä vesisuihkua kuten yleensä.

Tekee mieli hypätä viileän veden alle itsekin.

  Kesä näytti viikonloppuna lämpimän puolen kasvoistaan.

Nyt se on taas kääntänyt meille toiset kasvonsa. Ne kolkot ja kylmät.

Kesä on arvaamaton ja viekas. Kaksinaamainen.

 

Onko aina opittava kantapään kautta?

Eikö joskus voisi oppia jotenkin muuten kuin kantapään tai tässä tapauksessa pellon pohjan kautta?

Onhan tässä jo kuukausi mentykin pelkillä onnistumisten siivillä, joten olihan se aikakin ottaa kirjaimellisesti pudotus maanpinnalle ja iskeä reikiä niihin siipiin. Tiistainen ratsastus oli nimittäin kaukana siitä siististä yhteistyöstä, jota ollaan jo tähän mennessä saatu aikaiseksi.  

© Jasu

Ei ihan heti uskoisi, että minulla oli tiistaina sama hevonen allani kuin maanantaisessa ilman satulaa ratsastelussa. Viileä ilma ja sateetko ne olivat tehneet tehtävänsä ja virkistäneet Jaskan? Luultavasti, sillä rauhallisen ja mukavan hevosen sijaan käsissäni oli ihan vallaton hösöttäjä.

Jaska oli energinen ja olisi vain tahtonut juosta alta, eikä koulujutuista tuntunut tulevan mitään. Jos Jaska hetkeksi rauhoittui, aloitti se hermoilun pian uudelleen. Se jopa alkoi yhtäkkiä "pelkäämään" Dessiä ja hyppäsi kerran Dessin takia seiniäkin pitkin. Se hösötti, sain sen rauhoittumaan ja sitten seuraavassa hetkessä oltaisiin taas haluttu laukata tai juosta pitkin seiniä. Maneesissa hermoni alkoi kiristymään ja lähdimme melko pian Iinan ja Dessin kanssa maastoon loppuhölkälle ja -kävelylle.

Ensimmäinen vesilätäkkö oli Jaskalle katastrofi. Peruutuksen ja pienen hypähdyksen saattelemana siitä selvittiin. Loppumatka mentiinkin Dessin perässä ja Jaska tuntui rauhoittuvan. Ravissa Jaska sai jopa hymyn huulilleni. Se kulki mukavasti ja tarmokkaasti hyvällä tuntumalla ja sanoinkin Iinalle, tätäkö tää hevonen vain tarvitsi, kun Jaskulainen ravaili niin nätisti ja tyytyväisenä, ilman mitään ongelmia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ei aivan, sillä melkein tallilla, maneesin vieressä, rauhallisesti kävellessämme Jaska veti täysin yllättäen, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta aivan järjettömän pukkiloikan eteenpäin. Pukin sinkoamana lensin korkealle irti eteenpäin syöksyvästä hevosesta, joka päättikin ottaa pukin perään sivuloikan ojan yli pellolle, jonne minä sitten laskeuduin kirosanojen säestyksellä. Lasku oli onneksi pehmeä. Ja kurainen.

"Leikippä vaan siinä naruines, tää kostetaan huomenna.."
Maanantaina Jaska seisoi hievahtamatta aloillaan. Tiistaina en olisi voinut kuvitellakaan tällaista tilannetta.

Olen yrittänyt miettiä tilannetta. Pelästyikö Jaska jotain ääntä? Maneesissa oli sillä hetkellä ratsukko, joten on mahdollista, että sieltä takaviistosta kuului jokin ääni, joka sai Jaskan reagoimaan. Reagointi oli kieltämättä hieman liioiteltua, eikä se tuntunut Jaskan tavalliselta säikähdykseltä. Tai ehkä raippani kosketti vahingossa Jaskaa ja se sai viritetyn pommin räjähtämään? En tiedä, mutta siinä vaiheessa kyllä olin kieltämättä hieman kateellinen Iinan rauhalliselle Dessi-rouvalle ja mietin, miten on mahdollista, että olen pudonnut Jaskalta jo kolme kertaa? Majurilta putosin reilun 7 vuoden aikana neljä kertaa ja kolme niistäkin oli ilman satulaa tapahtuneita.

Mietin myös sitä, minkä takia Jaskalla oli sellainen pelleily-päivä, piristikö sadepäivä hellepäivän jäljiltä sitä niin paljon? Oliko pinnani kireä jo tallille lähtiessä? Ainakin minua väsytti ja se saattoi saada hermoni kiristymään vielä herkemmin, joka luultavasti aiheutti tai ainakin pahensi Jaskan hösötystä. Hoitaessa Jaska oli mielestäni suht normaali ja rauhallinen, mutta ehkä hieman kiirehtijä jo siinäkin.

© Jasu

Hösötyspäivä oli kuitenkin onneksi vain päivän mittainen, nimittäin keskiviikkona sain työskennellä taas sen tutun, yhteistyöhaluisen Jaskan kanssa ja meillä oli todella mukava treeni. Ehkä Jaska kaipaakin vain tarpeeksi koulurääkkiä, hösötyspäivänä nimittäin edellisestä koulujumpasta oli kulunut jo neljä päivää. Ei ihmekään kun käydään sitten kierroksilla ;)

Minua jäi harmittamaan putoaminen tavallista enemmän, koska tajuan, että olisin voinut estää putoamisen toimimalla toisin ja olemalla fiksumpi. Ja se ärsyttää. Näköjään kaikki täytyy oppia virheen ja erehdyksen kautta. Tästä eteenpäin tiedän, että jos Jaskalla on hösötyspäivä tai muuten liikaa energiaa, niin sitten vaikka juoksutan sen ennen ratsastusta. Ja rauhoitan ensin omat hermoni. Ja voisin myös opetella pysymään siellä selässä.

Se oli tämänkertaisen putoamisen opetus minulle.